Tili tuli ja meni, hyvä mieli jäi

Heipparallaa!


Halusin vaan täpinöissäni tulla esittelemään uusia askarteluostoksiani, josta aiemmin vähän vihjasinkin. Ja koska korttejakaan ei ole valmistunut, tämä on ihana syy tulla tekemään tekstiä.

Viime aikoina on kyllä tullut tehtyä vaarallisen paljon askarteluostoksia! Tili hupenee, eikä vanhojakaan tarvikkeita ehdi käyttämään. Ihana kaimani Satu tilasi mulle näitä söpöyksiä ulkomailta. Mahtavaa kun tässä on muutama joululeimasinkin, niin on pakko pian ottaa ahkeraan käyttöön.

Satu

Raketti kuuhun...

...Spagetti suuhun, kuuluu Raketti-spagetin mainos.

Tässä kortissa kuitenkin Magnolian raketti ampaisee onnittelemaan juhlasankaria. Kortissa ei ole uutta ikää osoittavaa numeroa, koska en tiedä vielä kortin tulevaa saajaa. Korttia tehdessä kuvittelin saajan olevan ehkä 3-10 vuotias. Miksei vaikka 83? Mulle ei niin väliä, kunhan ilahduttaa saajaansa.

Tuosta tulikin mieleen... kun teette kortteja, mietittekö korttiin jotain tarinaa tai mahdollista saajaa, tai jos saaja on tiedossa, mietittekö häntä? Näissä Magnolioissa varsinkin, mulla useimmiten ajatukset lentää. Ihan mahtavaa on yhdistellä monia eri Magnolian leimoja ja kehitellä päässään tarinaa. Jos saajan hiusten väri tms. on tiedossa, niin yleensä Tilda tai Edwin saavat "oikean" väriset hiukset minun siveltimestä.

 

Aikoinaan kun Magnolian The Winner takes it all-collection tuli, ihastelin näitä kuu/tähtijuttuja. Vielä vanhempiakin leimoja on aina kyllä paljon haaveissa, joten unohdin nämä. Nyt kun uudet Magnolian hahmot alkaa vähän tökkiä(uskomatonta!) haluaisin hankkia näitä vanhempia. Tämä raketti, oikealta nimeltään a Starship, tuli vastaan askartelukirppiksellä Facen puolella ja vähän heräteosotoshan tämä oli... Näin sen niin sieluni silmin pikkupoikien korteissa, joten annoin itselleni luvan.

Noh ei siinä vielä kaikki, nälkä kasvaa syödessä. Olihan tälle hankittava kaveriksi kuu! Mistäpä muualtakaan kuin taas sieltä Facen puolelta askarteluryhmästä, iki-ihana kaimani Satu tilasi ulkomailta myös minulle Magnolian vanhempaa tuotantoa. Juuri tänään kuulemma olivat saapuneet Suomeen. Maltan tuskin odottaa leimojen kotiutumista. Se taitaa olla lähinnä sellaista kollaamista että "ai, mä tilasin tämänkin". Kunhan kotiutuvat, lupaan esitellä uudet tulokkaat!

Kuva ei anna oikeutta hauskalle lastenkortille. Tausta on oikeasti turkoosimpi. Se on hauskaa velloumia(oikea sana?) josta kuultaa läpi. Kun siskoni aikoinaan minulle tämän lahjaksi toi, mietin mitä ihmettä tästä voisi tehdä. Nyt on jäljellä palat ehkä yhteen, maks. kahteen korttiin. 

Syksy se vaan tekee tuloaan, valo vähenee - kuvaus hankaloituu. Monessa kortissa onkin näkynyt syksyisiä lehtiä ja sieniä, minä en tahdo syksyisin saada sellaisia aikaan. Pitääpä oikeen haastaa itsensä.

Pirtsakoita pakkasaamuja! Satska

Pilkullinen ronsu

Iltaa!

Kaverini sai pienen poikavauvan vajaa kuukausi sitten. Tässä vaiheessa en halua vielä tunkeilla vierailulle, joten lähetän pienen paketin postitse. Mukaan tietysti itsetehty kortti kera pienen tervehdyksen. Heti oli selvää, että kaverini tyyliin ei sovi mikään hempeä, vaaleansininen lällärivauvakortti, joten lähdin hakemaan vähän muuta meininkiä. Toki vähän vaaleansinistä löytyy ja aika hemppis Magnolian ronsu, mutta myös muuta!

Vasta kortin tehtyäni tajusin, miten ostamani vaatteet sopivat täydellisesti korttiin! En mitenkään suunnitellut tätä, vaan se oli pelkkää sattumaa! Toki varmaan alitajuisesti kaivoin jotenkin tähän korttiin oikeat värit ja kuviot. Pitää varmaan kuvata teille ne vaatteetkin, jotta ymmärrätte mistä puhun.

 

Satu

Valentino

Iltapäivää!

Tulin lataamaan lupaamani hääkortin. Vaikka valoisaa onkin ja kuvan sain kuvattua, täydellistä siitä ei tullut siltikään. Tuo korttien valokuvaaminen on sitten yksi murheenkryyni! Ostin tässä taannoin muka paremman kamerankin, mutta eipä juuri eroa ole. Toki valokuvaajassa on vika suurimmista suurin! Ei ole edes intoa opetella, kun tuntuu niin monimutkaiselta. Täällä mennään näissä hommissa motolla: "Välillä onnistuu paremmin, välillä ei." Kun valo sekä kuu, tähdet ja planeetat ovat oikeassa asennossa voi kuva jopa välillä onnistua! Sellaista hetkeä taas odotellessa... Mutta kyllä te tästä selvän saatte. Tai lähinnä Tirpuunen, ei kai mulla paljon muita lukijoita tänne ole eksynytkään?! ;)

Kaivoin Magnolian rakkaudenlähettilään laatikon syövereistä. Tätäkään leimaa ei tule turhan usein kulutettua. Ristiriitaiset mietteet tästä Valentinoksi kutsutusta poikalapsesta(?). Ennen väritystä tämä on mielestäni suorastaan RUMA. Kun sen on saanut väritettyä, ei se niin paha olekaan. Harkitsen aika ajoin tämän myymistä, mutta jostain syystä se on vaikeaa.

Tämä kortti menee hääparille, joka oli mennyt salaa naimisiin. Pitkään mietin aiheeseen sopivaa korttia, mutta ei sytyttänyt, joten päädyin unohtamaan "salaa naimisiin"-teeman.

Kultaversio

Hei!

Johan on häähumua näin loppukesästä/alkusyksystä. Kaveri tilasi ystävälleen hääkortin ystävän hääväreissä valkoinen/kulta/punainen. Aikaa toteuttamiseen ei ollut mahdottomasti, joten mieleeni tuli heti tämä viikko sitten toteuttamani hääkortti.
Hopea vaihtui kultaan ja tarratimanttien tilalle laitettiin hääpäivä. Simppeliä!
Vielä olis tulossa parikin hääkorttia. Ne ovatkin sitten vähän toisenlaisia. Toinen pitäisi vielä kuvata, mutta kuvaaminen juolahtaa mieleeni aina näin myöhään illalla kun on jo pimeää. Yritän muistaa huomenna valoisaan aikaan!

Tulette vielä mooonta kertaa kuluvan syksyn aikana kuulemaan joulukorttistressistä ja taas otan asian puheeksi, mutku mutku alkaa jo valmiiksi stressaamaan, missä välissä niitä ehtisi tehdä, kun on jatkuvasti tehtävänä jotain muita kortteja. Minä kun juuri tänäKIN vuonna yritin aloittaa ajoissa... Valmiiksi jo ärsyttää jos sekin homma jää taas viime tinkaan.

Ai niin, kumpi on kivempi hopea vai kulta?

Tunnustus syrjähypystä

Hellurei !

Tässä päivityksessä ei tulla näkemään kuvaa kortista, sillä elämässäni on tänään, syyskuisena perjantaipäivänä tapahtunut jotain, josta tunnen suurta syyllisyyttä ja hämmennystä. Haluan jakaa teidän lukijoideni kanssa hyvin aran aiheen - tulen myöntämään syrjähyppyni ... askartelurintamalla!

Syvästi pohjamudissa vannoutuneena Magnolia-fanina olen tehnyt syrjähypyn, ja sekaantunut minulle hyvin vieraaseen, vaarallisen viehättävään Penny Blackiin! Muutamat aiemmat PB-kokeiluni ovat olleet leimalainoja, mutta nyt omistan jo kokonaisen akryylileimasetillisen.

Facebookin askartelukirppis on mahtava paikka! Se on vähän turhankin! helppo paikka tehdä kauppoja itselle tarpeettomista askartelutarvikkeista. Mari myi omaa settiänsä pois ja minä iskin kynteni! Varsinkin vauvakorteissa tykkään siitä, että on monia erilaisia leimoja. Vaikka en olekaan vielä täysin lämmennyt näille PB:n siileille, tässä vauva-aiheessa tykkään kovastikin. Toivottavasti tulee käytettyä. Pieni pelkohan on olemassa siitä, että vierastan näitä niin paljon...
Minulle tuttu Tirpuunenhan on vannoutunut "Penny Blackiläinen", hän on minua ehkä vähän inspiroinut ihanilla Pennyillään. ;)

Olisi mulla yksi hääkorttikin julkaistavaksi, mutta pidetään se nyt varmuudeksi vielä piilossa.
Ja jos vaikka saisi muitakin tehtyä tässä viikonlopun aikana.Katotaan...

Mukavaa viikonloppua! Seityy