Rauhaisaa joulunaikaa...

...Halusin toivottaa näiden korttien myötä kuluneena jouluna.

Ensimmäinen esiteltävä on tehty Stampendousin lainaleimasimella - Tirpuuselta tietenkin. Tämä tirpuunen on väritetty Distress Ink-mustepulloilla punatulkuksi. Netistä kun selaa tätä tulkkua, värityksiä löytyy yhtä monta kun tekijää, joten en edes tiedä, mikä lintu tämä on "oikeasti". 

Rauhallisella linjalla jatketaan. Pääasiassa stansseilla tehty kortti. Hieman mustetta reunoille ja teksti keskelle, voilá! Pitihän näitä kokeilla monessa värissä.

    

Loppuun vielä kuvat parista pussukasta, joita tein tänäkin vuonna. Sisällä pieni käsivoide tai suihkugeeli ja karkkia. Lisäksi oli vielä pinkki ja enkelipaperinen malli, mihin lie kuvat joutuneet. Näissä kahdessa Kaisan setistä lainatut Penny Blackin hiiri ja siili.

Kiva kun kävit! Vähän ollaan näiden tekstien kanssa jälkijunassa, mutta toden totta, kohta tämä joulustelu loppukoot!

Satu

Pennyä joulua

Jouluasioilla mennään vielä joku tovi. En malta paljastella niitä ennen joulua, ettei vaan kukaan näe korttiaan tämän kautta, joten jouluähkyisten sopii nyt sulkea sivu!

Tänään ajattelin vilauttaa Penny Blackeillä tehdyt joulukortit, joiden leimasimet ovat Tirpuusen varastoista lainattuja. Kiva välillä väritellä hiiriä, siilejä ja kissoja.

 

Tällä kertaa eläimet seikkailivat lumella. Ihan kivaa edes korteissa toivotella valkeaa joulua, jota ei saatu tänäkään vuonna täällä päin Suomea viettää. Etelä-Suomeenkin tuli jo pieni lumikerros, mutta meillä vielä musta maa. Aika tylsää....

Stampin' Up!in puulla ja Penny Blackin leimasimilla toteutetut kortit. Näitä tein muutaman sarjatuotantona. Työpiireistä tutuksi tullut ihana Krista lähestyi askartelutoiveillaan ja extempore yllätettiin kummatkin toisemme saman pöydän luota askartelemasta. Tuona iltana sain aikaiseksi lähinnä levitettyä tavarat keittiön puolelle, mutta sitä tärkeämpää oli höpöttely ja hyvä mieli. Konkreettisina tuotteina jäi myös pari aloitettua korttia, jotka oli sitten pakko jatkaa loppuun.
          Toinen puu on harmaarunkoinen ja toinen ruskea. Mementon musteilla leimattu puu ja hanget. Muuta ei tarvi enää kokeillakaan, yks Distress Inkeillä mustetettu tais lentää olan yli ;)

Sellaasta!

Satu

Niin Sadunlaista (pohdintaa)

Viime kerralla teki mieli lykätä kaikki julkaisemattomat vauvakortit samaan julkaisuun, mutta säästin ne tähän kertaan. Myöhemmin on kivempi tarkastella päivityksiä, joissa on p*skiksen tuotokset ominaan. Että jos ahdistaa söpöstely, hassu höpöstely, nyt on aika lyödä läppä kii tai suhauttaa sormella toiselle sivustolle jos hipaasupuhelimella oot.

Väittäisin, että tätä raavaan miehenalun korttia ei ole täällä vilautettu, mutta varmaa tietoa ei ole. Muistan tehneeni tämän kortin, kun läjässä alkoi olla liikaa vaaleanpunaista ja totesin, että tarttis varmaan tehdä toisenkin väristä.Nämä mun vauvakortit tuppaa olemaan, joko vaaleansinistä tai -punaista, vaikka joskus onnistun vahingossa jopa vaaleankeltaisen! Tekohetkellä olikohan heinä- vai elokuu. Kortin nimen perään tapaan laittaa kuukauden ja vuoden, tämän kohtaan heitin "kesä 2015".Penny Blackin siili esittää tässä pääosaa.

Ylläri! Vaalianpunaasta! Tämä kortti on oikeen murheenkryynimysteeri. Muistan tehneeni tämän ihan vähän aikaa sitten, tällä kuluvalla kuulla, mutta jotenkin tämä oli päässyt unohtumaan ja olinpaikaista ei edes ole varmaa tietoa. Yleensä mä tiedän tarkalleen, missä mä korttini olen viimeksi nähnyt. Mietin vain, joko tämä on matkannut jollekin sitä tarvitsevalle, vai onko tämä jopa vielä mun askarteluhuoneessa odottamassa estradille pääsyä. Tämä mysteeri tulee selvittää. Murheenkryynin nimeä tämä kortti saa osakseen siksi, että tämän kohdalla muistin taas kuukausia poissaolleen ongelman. Allekirjoittaneen kehnot taidot ja kuvausolosuhteet keinovaloineen syksyn saavuttua. Taitaa olla taas tulevien blogipäivitysten polttava puheenaihe. Kurjat valot ja kehno kuvaaja.... huoh! Mutta Magnolian tossuthan nuo siis ja kahdella eri kohokuviointitaskulla tehty tausta.

Äskeiseen valokuvaustuskasteluun palatakseni, niin, että jos tuntui rasittavalta se voivottelu, niin kattokaa nyt eroa! Toinen vaan otettu ulkona kirkkaalla säällä. Taidat säkin arvata, kumpi?
              Sain suuren kunnian tehdä asiakkaan toiveiden mukaan kastekortin. Kortissa tuli näkyä "Tiitiäisen tuutulaulun" sanat. Tein pari vaihtoehtoa ja esitin, että voin esittää vielä mallikuvia, minkälaisia voisi tehdä, mutta kortin tilaaja ihastui tähän. Ja tämä mallihan on kiva! Voin suosiolla kehuskella, kun ei oo oma keksimäni. Tuo sisäosa vedetään ulos ja sisälle voi kirjoittaa terveisensä. Magnolian tossut on kyllä toimiva kuva vauva- ja kastekortteihin.

Voi poijat niin mä sytyn näistä tilauskorteista vielä piirun verran enemmän! Se on kai jo se lähtökohta, että tietää, että joku ihan oikeasti haluaa, odottaa ja tarvitsee tätä. Sitä haluaa tehdä kaikkensa, että kortin pyytäjä tulee tyytyväiseksi. Mun iloksi, myös ihan omaksi huviksi tehdyt kortit, päätyvät jossain vaiheessa jollekin tarvitsevalle, mutta se ei oo sama kun ei ole kuulemassa tai näkemässä sitä tyytyväisyyttä!
Tilaajalta on myös kätevää, kun voi kysyä toiveita kortin suhteen. Jos ei ole kukaan pyytänyt korttia, sitä pitää itte päättää mitä väriä, laitanko kukkaa vai en, saako olla huumoria, saako numero näkyä jne. Joskus kun toiveet on luokkaa "samassa kortissa pitäisi olla pinkkiä, keltaista, ruskeaa, vihreää, painijan ja ratsastajan kuva, joka tykkää konjakista. Huumoria ei saa olla ja teksti pitää olla.", meinaa pupu pöksyyn, mutta itsensä haastaminen noissa tilanteissa vaatii jo vähän mielikuvitusta.... Tilatuissa korteissa haasteena on myös se, kun ei tunne saajaa. Omalle tutulle on helpompaa tehdä, kun tietää, kestääkö tyyppi huumoria vai ei. Kaipaako juuri tämä tyyppi niitä kauniita kukkia, joita moni pitää tylsänä. Tai jos kortille ei ole vielä tiedossa saajaa, miten ihanaa on tehdä ilman paineita just semmonen kortti, kun itseä sillä hetkellä huvittaa.
Mutta koska lähtökohtaisesti hehkutin tilauskorttien ihanuutta, on niiden paineisiin pieni höyryventtiili, joka helpottaa paineita, nimittäin vaihtoehdot...

Jos tilauskortteihin saa enemmän kun yhden päivän ruhtinaallisesti aikaa, on mahtavaa tehdä pari vaihtoehtoa. Kun saa tehdä muutaman eri tyylisen, yleensä joku miellyttää pyytäjää. Tämä viimeinen kuva on vaihtoehtokortti, joka ei ollut ihan tietyn vauvan tyylinen, mutta on varmasti jonkun toisen vauvan, tai edes vanhempien tyyliin istuva. Ei suinkaan hylkiö, vaan odottelee täydellistä ottajaa.

Onnittelut jos jaksoit tänne asti! Miten on? Joko sielä joku huokailee, että nämähän on vain kortteja. Mä olen "vähän" pohdiskelevaa ihmistyyppiä, jos ette oo vielä aiemmin huomannu. Musta on hirveän ihanaa välillä pohtia tarkemminkin, miksi mikin kortti on tehty ja mitä kaikkea on taustalla siihen. Mulle kun tämä harrastus ei ole vain kortteja, vaan se kaikki siitä ajatuksesta loppufiiliksiin....ja niin..lopuksi vielä.. analysoiviin blogiteksteihin. Tää on niin tätä SADUNlaista. Kommentoi ihmeessä, jos haluat osallistua keskusteluun aiheesta tilauskortit, tilauksettomat kortit, ihan vaan kortit tai miksei jotain ihan muutakin?

Satu

Ps. Kyllä se arvonta pian on jo. Oon jo miettinyt sopivaa palkintoa! ;)

Siililovee

Heips!

"Siililovee" lukee kuvakansiossa tämän kuvan alla. Pakko välillä paljastaa teille näitä mun kuville antamiani nimiä. Ne kun ovat... hmm.. vähintäänkin omaperäisiä. Ne on niin sadasosasekunnissa heitettyjä, että ovat jo niin mielikuvituksettomia, että usein aivan huvittaa!

Siililovee-kortin kuva on tehty uudella Penny Blackin leimallani. Joku hyvämuistinen seuraaja(onko mulla muka sauraajia?! ;) ) saattaa muistaa, etten ole Penny Blackien kovin kuluttaja. Ystäväni Tirpuunen niitä on mulle kiitettävästi tarjonnut lainalle aina halutessani, mutta itselläni ei montaa PB:tä löydykään. Facebookin askartelukirppistä on taas syyttäminen tästä leimasimesta. Oli niin kiva kuva, että piti hommata omaan laatikkoon.

Tais tulla jo vähän syksyisempää mallia, kun kuvan nurkalle napsuttelin lehtileikkurilla ruskalehtiä. Taustaan laitoin muka hauskasti kärpässienen väristä paperia.

 

Nyt kun tätä kuvaa katsoo, olis voinut heittää tuohon tekstin vierellekin pari lehteä, mutta jotkut ideat tulee vähän jälkijunassa eikä siinä askartelupöydän äärellä...

Kuva väritetty DI mustepulloilla, kärpässienten laikuissa vähän valkoista Pearl makeria. Teksti leimattu kuultopaperille. Reunoja vähän stressattu. 

Vielä on vaan kesää onneksi jäljellä, vaikka kortti onkin jo syksyisissä tunnelmissa. Kuulostaa epätoivoiselta lomaltapalaajan puheelta.. ;)

Satu

Haasteisiin äitienpäiväkorteilla

Iltaa!

Äitien kovaa 24/7 työtä yritetään muistaa ja kiittää ensi viikon sunnuntaina. Nimenomaan yritetään - kortilla tuskin pystyy kiittämään äitejä heidän suuresta työstään, elämän antamisesta, mutta yritetään. Jos nyt edes ilahtuisivat. Minä olen yrittänyt urakoida erilaisia äitienpäiväkortteja. Tästä muutamia näytille. Kahdella ensimmäisellä osallistuin Koukussa kortteihin sivuston Tekniikkakymppiin ja viimeisellä Paskikseen.

 

Stampendousin ruusuja pukemistekniikalla. Tämä osallistuu kymmenenteen Tekniikkakympin haasteeseen, jossa aiheena oli "valitse". Haasteessa tuli valita kaikista tekniikkakympin aiheista mukavin ja tehdä siitä toinen kortti. Minähän aika ajoin käytän tätä kivaa tekniikkaa. Paperiksi kun voi valita miten kirjavan tahansa, kuvaan saa kovastikin eloa - niin halutessaan. Monesti myös pukemistekniikka nopeuttaa kortin tekemistä. Stampendousin perhosia ja Magnolian kiekuraa taustalla.

 

"Kissi liiviis" lukee kuvakansiossa tämän kortin kohdalla. Tirpuusen leimasimella painettua Penny Blackin kissaa rintsikkaliiveissä. Tämä kuva on niin mahdottoman mukava, varsinkin juuri äitienpäiväksi! Kissa kölliskelee niin rentona. Tekniikkakympin yksi kymmenestä haasteesta oli tehdä kukkia itse. Ihan ilman vempeleitä ja vekottimia. Saksia nyt kuitenkin sai käyttää ja niillä nämä ruusut pyöräytinkin. Olen ennenkin suunnitellut näitä itsetehtyjä ruusuja, mutta kas kummaa neKIN ovat silloin jääneet haaveeksi. Näitä teen kyllä jatkossakin!

 

Ja sitten vielä simppeli värssykortti äitille. Taustalla kohokuviointikansiolla tehtyä pilkkutaustaa. Satiininauha ja mitäs muutakaan koristeena kuin ruusuja, ruusuja, joka olikin Paskiksen haasteena kuluneella viikolla. Tällä kortilla mukaan haasteeseen. 

Eiköhän parit äiskäkortit vielä loppuviikkoon mennessä pitäisi saada pyöräytettyä.Mutta tässä tällä erää. Kuulemisiin!

Satu

Flower power

Olen saanut kuin saanutkin taas muutamia kortteja tehtyä. Olis kiva heti laittaa tänne näytille, mutta tämän hitaan kannettavan kanssa on motivaatio-ongelmia, kun käynnistyy niin hitaasti. Kaksi erilaista korttia, mutta kukattaa niin hirviästi näin kesän korvalla, että kukkia, kukkia on tänään näytillä kummassakin.

Ensimmäinen on tehty Tirpuuselta lainaamallani Stampendousin jumbokukkaleimasimella. Kukat ja lehdet on embossattu hopeajauheella värilliselle Bazzil- kartongille. Simppeliä ja tyylikästä. Jäin vähän pohtimaan, olisiko joku muu jauheen väri toiminut paremmin.Aion lisätä numeron oikeaan yläkulmaan myöhemmin, kunhan päätän minkä numeron arvon tähän.

 

Minkä ikäiselle sinä kuvittelisit tämän kortin?  

Ja eikä nyt mitään ikäsyrjintää. Ei kukkakortin tartte aina mennä vanhuksille, mihin hyvin usein päädytään. Kyllä varmasti tykkää kukista moni kakskymppinenkin. Ehkä semmoseen lopputulokseen päädytään usein siksi, että jossei saajaa tunneta, on suurempi riski antaa hälle hurttia huumoria sisältävä kortti, kuin aiheeltaan hillitympi kukkanen. Viisainta olisi tietysti odottaa oikeaa kohdetta ja lisätä vasta sitten numero, mutta minä tykkään tehdä kortteja valmiiksi. Ja ihan riskillä ne numerotkin.

Toinen korteista on tehty ainoalla omistamallani Penny Blackin hiirileimasimella. Hiiret kantaa tarmokkaasti ruusua kohteelle. Hiiret väritetty mustepulloilla. Tässä leimassa tykkään jättää ruusun kortin tyhjäksi, että sen voi sitten täyttää sellaisella tekstillä tai numerolla, mihin tarve vaatii. Tämähän on valtavan monikäyttöinen leima. Lapussa vois lukea "kiitos!", "moi!", "onnea!" "äiti/isä", jokin numero...jne. jne. Taustapaperit Maja Designia.

Tämmöstä flower poweria tällä kertaa. Parit kortit tossa olis vielä teille näytettävänä, ei vaan viitti tunkea kaikkea samaan tekstiin.

Kommentoi ihmeessä, jos käyt luuraamassa!

Satu