Joulu sarastaa

Iltaa!

Nuan vaan meni melkeen joulukuu! Viimeksi oon kirjoitellu ensimmäisenä adventtina ja nyt on jo neljäs, jo joulu sarastaa! En oikeen käsitä, mihin meni jo melkein koko kuu. Elämää ihmetellessä ja joulua täristessä.

Mä olen niitä ihmisiä, joille ei muka tuu joulu ellei saa vähän täristä. Mä hullu haalin paljon kaikenlaista ja sitten mä tuskailen niiden kanssa. Olen töissäkin sellainen, että tauoille(ja vähän ylitöiksikin!) keksin uusia projekteja(usein askartelu), sitten vanhat jää aina odottamaan, kun uudemmilla on kiire. Nyt joulukuulle mä  pöljä! keksin tehdä "aika" kovatöisen joulukalenterin. Työkaveri oli vähän stressaantunut, niin mä ajattelin ilahduttaa häntä tekemällä joulukalenterin hänen luokkaansa. (Olen siis koululla avustajan puuhissa. En oo varma, onko aiemmin tullut puheeksi.)

Olenkin ominut täysin itselleni sopivan lauseen "Projektit voi olla vaiheessa, mut muuten on kaikki hallinnassa." Lause oli ihanan työkaverini antamassa kortissa. Kyllä mua sitten huvitti yks aamu, kun Kaisa mulle antoi pari korttia, joista toinen oli tämä. Ja vieläpä mun lempivärisenä - pinkkinä. Tuntuu hyvältä, kun tietää että joku on ajatellut juuri sua. Ja tämä kun meni vielä niin nappiin! Niinhän tässä nyt kävi taas, että kun liian myöhään aloittaa, niin jäihän tämä aiemmin mainittu kalenteriprojektikin vaiheeseen. Olis kiva ollut näyttää kalenteri kokonaisuudessaan, mutta kuvasin nyt vaan yhden sukan. Jos kehtaan, näytän tammikuulla koko kalenterin.

Kovaa oli yrittäminen kotonakin. Kortteja pyydeltiin mukavasti tehtäväksi ja olinkin muka hyvissä ajoin aloittelemassa joulukorttisesonkia, mutta alussa olisi pitänyt hyödyntää innostusta enemmänkin. Nyt loppua kohden alkoi pahasti hyytyä. Oli vähän ristiriitaista... Tein kyllä kortteja, kun tiesin että täytyy, mutta kun ei enää niin kovaa huvittanut, niin en saanut itseäni pakotettua. Jossain välissä tein vain yhtenä iltana viikossa ja viimeisinä aikoina vain tunnin, pari illasta. Sehän oli liian hidas tahti, mutta en halunnut pakottaa itseäni. Monet hienot joululeimat jäi korkattua. Kaikki pyydetyt sain kun sainkin tehtyä, mutta omien kanssa kävi köpelösti. Kyllä hävettää ja ottaa luonnon päälle. Kun on tällainen harrastus, eikä saa omien sukulaisten/tuttujen kortteja tehtyä. Monena vuonna olen tehnyt vielä lähetysajan jälkeenkin, ja ollaan sitten vienyt postilaatikoihin itse. Nyt en taida saada niitäkään rutistettua. Blogia lukevat tuttavat, sorry!

Julkaisemattomia joulukortteja on joitakin vielä, tässä pari erilaista kerrallaan. Pienet lintuset on lainakamaa(josta just muistin etten oo palauttanu,kääk!). Toinen on Magnolian roiskesydän, taitaa olla ensikäytössä, vaikka kauan laatikossa ollutkin.

Kuva hämää, alempi kortti oli ihan pieni. Kymmenen sentin luokkaa kumpaankin suuntaan.

Projekteja on vielä "muutama" kesken ennenkö tämä touhaajaa voi rauhoittua jouluun. Mutta varoitan, että nyt kun oikeat työt on hetkeksi pois tieltä, niin on paremmin aikaa keskittyä näihin hommiin. Sormet vähän jo syyhyää muita kun joulukortteja. Ystävänpäivähän on seuraava "sesonki". Ja joka jouluhan sitä miettii, että pitäiskö kuitenkin tehdä tässä joulunpyhinä muutama joulukortti jo seuraavaksi vuodeksi, jos ens vuonna vaikka ei tuliskaan niin kiire?! Joka ikinen vuosi nämä samat tuumingit. Ketähän mä yritän huijata? ;)

Hyviä puuhastelupäiviä!

Satu