Viime kerralla teki mieli lykätä kaikki julkaisemattomat vauvakortit samaan julkaisuun, mutta säästin ne tähän kertaan. Myöhemmin on kivempi tarkastella päivityksiä, joissa on p*skiksen tuotokset ominaan. Että jos ahdistaa söpöstely, hassu höpöstely, nyt on aika lyödä läppä kii tai suhauttaa sormella toiselle sivustolle jos hipaasupuhelimella oot.
Väittäisin, että tätä raavaan miehenalun korttia ei ole täällä vilautettu, mutta varmaa tietoa ei ole. Muistan tehneeni tämän kortin, kun läjässä alkoi olla liikaa vaaleanpunaista ja totesin, että tarttis varmaan tehdä toisenkin väristä.Nämä mun vauvakortit tuppaa olemaan, joko vaaleansinistä tai -punaista,
vaikka joskus onnistun vahingossa jopa vaaleankeltaisen! Tekohetkellä olikohan heinä- vai elokuu. Kortin nimen perään tapaan laittaa kuukauden ja vuoden, tämän kohtaan heitin "kesä 2015".Penny Blackin siili esittää tässä pääosaa.
Ylläri! Vaalianpunaasta! Tämä kortti on oikeen murheenkryynimysteeri. Muistan tehneeni tämän ihan vähän aikaa sitten, tällä kuluvalla kuulla, mutta jotenkin tämä oli päässyt unohtumaan ja olinpaikaista ei edes ole varmaa tietoa. Yleensä mä tiedän tarkalleen, missä mä korttini olen viimeksi nähnyt. Mietin vain, joko tämä on matkannut jollekin sitä tarvitsevalle, vai onko tämä jopa vielä mun askarteluhuoneessa odottamassa estradille pääsyä. Tämä mysteeri tulee selvittää. Murheenkryynin nimeä tämä kortti saa osakseen siksi, että tämän kohdalla muistin taas kuukausia poissaolleen ongelman. Allekirjoittaneen kehnot taidot ja kuvausolosuhteet keinovaloineen syksyn saavuttua. Taitaa olla taas tulevien blogipäivitysten polttava puheenaihe. Kurjat valot ja kehno kuvaaja.... huoh! Mutta Magnolian tossuthan nuo siis ja kahdella eri kohokuviointitaskulla tehty tausta.
Äskeiseen valokuvaustuskasteluun palatakseni, niin, että jos tuntui rasittavalta se voivottelu, niin kattokaa nyt eroa! Toinen vaan otettu ulkona kirkkaalla säällä. Taidat säkin arvata, kumpi?
Sain suuren kunnian tehdä asiakkaan toiveiden mukaan kastekortin. Kortissa tuli näkyä "Tiitiäisen tuutulaulun" sanat. Tein pari vaihtoehtoa ja esitin, että voin esittää vielä mallikuvia, minkälaisia voisi tehdä, mutta kortin tilaaja ihastui tähän. Ja tämä mallihan on kiva! Voin suosiolla kehuskella, kun ei oo oma keksimäni. Tuo sisäosa vedetään ulos ja sisälle voi kirjoittaa terveisensä. Magnolian tossut on kyllä toimiva kuva vauva- ja kastekortteihin.
Voi poijat niin mä sytyn näistä tilauskorteista vielä piirun verran enemmän! Se on kai jo se lähtökohta, että tietää, että joku ihan oikeasti haluaa, odottaa ja tarvitsee tätä. Sitä haluaa tehdä kaikkensa, että kortin pyytäjä tulee tyytyväiseksi. Mun iloksi, myös ihan omaksi huviksi tehdyt kortit, päätyvät jossain vaiheessa jollekin tarvitsevalle, mutta se ei oo sama kun ei ole kuulemassa tai näkemässä sitä tyytyväisyyttä!
Tilaajalta on myös kätevää, kun voi kysyä toiveita kortin suhteen. Jos ei ole kukaan pyytänyt korttia, sitä pitää itte päättää mitä väriä, laitanko kukkaa vai en, saako olla huumoria, saako numero näkyä jne. Joskus kun toiveet on luokkaa "samassa kortissa pitäisi olla pinkkiä, keltaista, ruskeaa, vihreää, painijan ja ratsastajan kuva, joka tykkää konjakista. Huumoria ei saa olla ja teksti pitää olla.", meinaa pupu pöksyyn, mutta itsensä haastaminen noissa tilanteissa vaatii jo vähän mielikuvitusta.... Tilatuissa korteissa haasteena on myös se, kun ei tunne saajaa. Omalle tutulle on helpompaa tehdä, kun tietää, kestääkö tyyppi huumoria vai ei. Kaipaako juuri tämä tyyppi niitä kauniita kukkia, joita moni pitää tylsänä. Tai jos kortille ei ole vielä tiedossa saajaa, miten ihanaa on tehdä ilman paineita just semmonen kortti, kun itseä sillä hetkellä huvittaa.
Mutta koska lähtökohtaisesti hehkutin tilauskorttien ihanuutta, on niiden paineisiin pieni höyryventtiili, joka helpottaa paineita, nimittäin vaihtoehdot...
Jos tilauskortteihin saa
enemmän kun yhden päivän ruhtinaallisesti aikaa, on mahtavaa tehdä pari vaihtoehtoa. Kun saa tehdä muutaman eri tyylisen, yleensä joku miellyttää pyytäjää. Tämä viimeinen kuva on vaihtoehtokortti, joka ei ollut ihan tietyn vauvan tyylinen, mutta on varmasti jonkun toisen vauvan, tai edes vanhempien tyyliin istuva. Ei suinkaan hylkiö, vaan odottelee täydellistä ottajaa.
Onnittelut jos jaksoit tänne asti! Miten on? Joko sielä joku huokailee, että nämähän on
vain kortteja. Mä olen "vähän" pohdiskelevaa ihmistyyppiä, jos ette oo vielä aiemmin huomannu. Musta on hirveän ihanaa välillä pohtia tarkemminkin, miksi mikin kortti on tehty ja mitä kaikkea on taustalla siihen. Mulle kun tämä harrastus ei ole vain kortteja, vaan se kaikki siitä ajatuksesta loppufiiliksiin....ja niin..lopuksi vielä.. analysoiviin blogiteksteihin. Tää on niin tätä SADUNlaista. Kommentoi ihmeessä, jos haluat osallistua keskusteluun aiheesta tilauskortit, tilauksettomat kortit, ihan vaan kortit tai miksei jotain ihan muutakin?
Satu
Ps. Kyllä se arvonta pian on jo. Oon jo miettinyt sopivaa palkintoa! ;)
