Olen lupaillut, että nämä jouluiset päivitykset päättyvät ja tänään (vihdoin!) näytän viimeiset jouluiset viime joululta! Oikeastaanhan kohta vois aloittaa jo ens vuoden joulukortit. Mutta jos nyt ennen sitä vähän jotain muutakin...

Mutta asiaan. Tässä jo hyvissä ajoin ennen joulua, Paperinauhan askarteluillassa, Leimailija Inalta lainattuja Lawn fawnin pupujusseja. Lawn fawnit aika uus juttu mulle.Ihailen kovasti niillä tehtyjä kortteja, mutta itse en tahdo osata käyttää. Tätäkin muistan käännelleeni lähes koko illan. Vahingossa löysin kivan paperin, jolla taivas aukeni! Kotona keksin lisätö kulmaan kilikellon, ja sitten olin tyytyväinen.

Samalla idealla on toteutettu kummipoikamme 3-vuotissyntymäpäiväkortti. Erona edelliseen, siinä käytettiin Purple Onionin pingviiniä leimasimena.

 

Siinä ne! Kuten luvattu, ens kerralla jotain ihan muuta! Aivan mahtavaa, kun kävit! Kyllä meni tammikuukin sutjakkaan, enää muutama päivä. Mihin katos?! Neljän päivän päästä jo helmikuu. 

Satu

Nella 1v

Hyvää itsenäisyyspäivän aattoiltaa!

Ulkona on kaamea ilma, myrskyää ja tihkuttaa vettä. Mikäs sen mukavampaa kun istahtaa soffalle lajittelemaan korttikuvia.

Marrakuulla vietettiin suloisen kummityttömme 1-vuotissyntymäpäiviä! Hurraa! Päätin tehdä Nellalle helistinkortin ja tässä se!

 

Vähän olin taas myöhään korttipajalla ja meinas tulla vallan kiire. Nyt jälkiviisaana kun analysoi, sydänpaperille olisi voinut leimata jonkun onnittelun ja etupuolikin huutaa jotain ykkösen kaveriksi. Tällä mentiin nyt tällä erää. 

Satu

Ei mikään glamournarri ollenkaan!

Moi moi!

Edellisessä P*skarteluhaasteessa haastettiin tekemään kortin tausta musteilla, vedellä ja leimauspalikalla.  Siitä se ajatus sitten lähti...
Magnolian narri, Jester Tilda on pyörinyt pöydällä ja siitä on ollut ajatus tehdä joku kiva, värikäs lastenkortti. Mietiskelin, että narrin taustalle olis kiva tehdä salmiakkikuvioinen tausta.

Ajattelin että teippaan palikkaan salmiakkikuvion muotoisen kuvion, jota sitten musteilla painelen ja kostuttelen, äh, eihän siitä mitään tullut.Tein ezmountista salmiakkikuvion muotoisen palan, jota käytin leimana. Käytin musteita ja vettä. Lopputulos taaskaan ei ollut ihan niin glamouria, kun päässäni sen kuvittelin...

Jos ei ollut glamouria taustapaperi, niin ei ollut kuvan värittäminenkään. Pian aloittamisen jälkeen huomasin, että paperi ei ole nyt tuttua turvallista Illustrationia, joka tuntuu olevan ainut, jolla onnistun musteiden kanssa. En tiedä, mikä tyhmä ihme jääräpäisyys sai mut jatkamaan sillä surkealla paperilla. Sinnikkäästi sain kuvan väritettyä, mutta kyllä oli pinna tiukalla! Näin on käynyt ennenkin kun paperi on ollut väärää. Illustrationin kanssa tiedän tasan, miten mikäkin väri leviää.Eipä ollut narri muutenkaan helpoimmasta päästä väritettäviä.

Jännä asia on näissä leimakuvissa se, että jotkut kuvat ovat paljon helpompia ja toiset vastaavasti paljon vaikeampia värittää kun toiset. Ja näin jopa saman leimasinvalmistajan sisällä. Toiset puhuvat "etteivät osaa värittää esim.Magnolioita". Tiedän tunteen. Minä en esimerkiksi osaa värittää PB(Penny Blackin) siilejä. Tai "osaa ja osaa", jos osaa jotain värittää, osaa jotain toistakin, sanon minä! Mutta kun on tietynlaisia kuvia oppinut värittämään, toisenlaisiin kuviin on vaikea siirtyä. Ehkä se onkin vain hyvän itsetunnon puute, joka itseä vaivaa uudenlaisen värityskuvan aloittamishetkellä. Sitä kun luulee ettei osaa jotain, niin paljon se siihen tekemiseenkin vaikuttaa.

Noh, oliko se se itsetunnon puute vai mikä, en tiedä. Koville otti, mutta tahdonvoimalla siitä syntyi kuin syntyikin kortti - ei toki semmoinen kun sielä päässä oleva.

Raketti kuuhun...

...Spagetti suuhun, kuuluu Raketti-spagetin mainos.

Tässä kortissa kuitenkin Magnolian raketti ampaisee onnittelemaan juhlasankaria. Kortissa ei ole uutta ikää osoittavaa numeroa, koska en tiedä vielä kortin tulevaa saajaa. Korttia tehdessä kuvittelin saajan olevan ehkä 3-10 vuotias. Miksei vaikka 83? Mulle ei niin väliä, kunhan ilahduttaa saajaansa.

Tuosta tulikin mieleen... kun teette kortteja, mietittekö korttiin jotain tarinaa tai mahdollista saajaa, tai jos saaja on tiedossa, mietittekö häntä? Näissä Magnolioissa varsinkin, mulla useimmiten ajatukset lentää. Ihan mahtavaa on yhdistellä monia eri Magnolian leimoja ja kehitellä päässään tarinaa. Jos saajan hiusten väri tms. on tiedossa, niin yleensä Tilda tai Edwin saavat "oikean" väriset hiukset minun siveltimestä.

 

Aikoinaan kun Magnolian The Winner takes it all-collection tuli, ihastelin näitä kuu/tähtijuttuja. Vielä vanhempiakin leimoja on aina kyllä paljon haaveissa, joten unohdin nämä. Nyt kun uudet Magnolian hahmot alkaa vähän tökkiä(uskomatonta!) haluaisin hankkia näitä vanhempia. Tämä raketti, oikealta nimeltään a Starship, tuli vastaan askartelukirppiksellä Facen puolella ja vähän heräteosotoshan tämä oli... Näin sen niin sieluni silmin pikkupoikien korteissa, joten annoin itselleni luvan.

Noh ei siinä vielä kaikki, nälkä kasvaa syödessä. Olihan tälle hankittava kaveriksi kuu! Mistäpä muualtakaan kuin taas sieltä Facen puolelta askarteluryhmästä, iki-ihana kaimani Satu tilasi ulkomailta myös minulle Magnolian vanhempaa tuotantoa. Juuri tänään kuulemma olivat saapuneet Suomeen. Maltan tuskin odottaa leimojen kotiutumista. Se taitaa olla lähinnä sellaista kollaamista että "ai, mä tilasin tämänkin". Kunhan kotiutuvat, lupaan esitellä uudet tulokkaat!

Kuva ei anna oikeutta hauskalle lastenkortille. Tausta on oikeasti turkoosimpi. Se on hauskaa velloumia(oikea sana?) josta kuultaa läpi. Kun siskoni aikoinaan minulle tämän lahjaksi toi, mietin mitä ihmettä tästä voisi tehdä. Nyt on jäljellä palat ehkä yhteen, maks. kahteen korttiin. 

Syksy se vaan tekee tuloaan, valo vähenee - kuvaus hankaloituu. Monessa kortissa onkin näkynyt syksyisiä lehtiä ja sieniä, minä en tahdo syksyisin saada sellaisia aikaan. Pitääpä oikeen haastaa itsensä.

Pirtsakoita pakkasaamuja! Satska

Hiiri nelivuotiaalle

Jos tarkkoja ollaan, tämä hiirikortti valmistui jo ennen blogin alkamista, mutta julkaisen kyllä tämän, kun valmistuivat niin samoihin aikoihin ja sitä paitsi tämä hassun hauska kaveri ansaitsee omaa palstatilaa.

Olin jo myymässä tätä vekkulia leimasinta, mutta en raaskinutkaan.Tällä leimasimella ei ole yhtään korttia taidettu ikinä ennen tätä tehdäkään. Pitää nyt muutama hiiri tehdä varastoon ja jospa sen sitten olisi aika muuttaa uuteen kotiin.