maanantai 22. joulukuuta 2014

Kransseja

Täällä taas!

Jos haluaa suunnilleen joulun aikana esitellä tekemänsä joulukortit, on päivitystahdin oltava näin tiheä.

Onneksi on olemassa monenlaisia makuja ja tuttavia, joiden miellän tykkäävän tyylikkäämmästä, yksinkertaisemmasta tyylistä. Nämä kranssikortit on niin vietävän kivoja siitä, että tyylikästä jälkeä saa aikaan nopeammin. Suunnilleen ainoat kortit, jotka ehtivät postiin tänä vuonna, olivat näitä. Ei ehdi edes kyllästyä, kun vaihtaa välillä embossausjauheen väriä.




Monesti mietin, pitäisikö lisätä kranssiin pieniä punaisia marjoja. Viimeiseen versioon tein sen, ja ei aivan mennytkään putkeen. Mutta nytpä tiedän! Nou nou.




Satu




Joulu sarastaa

Iltaa!

Nuan vaan meni melkeen joulukuu! Viimeksi oon kirjoitellu ensimmäisenä adventtina ja nyt on jo neljäs, jo joulu sarastaa! En oikeen käsitä, mihin meni jo melkein koko kuu. Elämää ihmetellessä ja joulua täristessä.

Mä olen niitä ihmisiä, joille ei muka tuu joulu ellei saa vähän täristä. Mä hullu haalin paljon kaikenlaista ja sitten mä tuskailen niiden kanssa. Olen töissäkin sellainen, että tauoille(ja vähän ylitöiksikin!) keksin uusia projekteja(usein askartelu), sitten vanhat jää aina odottamaan, kun uudemmilla on kiire. Nyt joulukuulle mä  pöljä! keksin tehdä "aika" kovatöisen joulukalenterin. Työkaveri oli vähän stressaantunut, niin mä ajattelin ilahduttaa häntä tekemällä joulukalenterin hänen luokkaansa. (Olen siis koululla avustajan puuhissa. En oo varma, onko aiemmin tullut puheeksi.)

Olenkin ominut täysin itselleni sopivan lauseen "Projektit voi olla vaiheessa, mut muuten on kaikki hallinnassa." Lause oli ihanan työkaverini antamassa kortissa. Kyllä mua sitten huvitti yks aamu, kun Kaisa mulle antoi pari korttia, joista toinen oli tämä. Ja vieläpä mun lempivärisenä - pinkkinä. Tuntuu hyvältä, kun tietää että joku on ajatellut juuri sua. Ja tämä kun meni vielä niin nappiin! Niinhän tässä nyt kävi taas, että kun liian myöhään aloittaa, niin jäihän tämä aiemmin mainittu kalenteriprojektikin vaiheeseen. Olis kiva ollut näyttää kalenteri kokonaisuudessaan, mutta kuvasin nyt vaan yhden sukan. Jos kehtaan, näytän tammikuulla koko kalenterin.




Kovaa oli yrittäminen kotonakin. Kortteja pyydeltiin mukavasti tehtäväksi ja olinkin muka hyvissä ajoin aloittelemassa joulukorttisesonkia, mutta alussa olisi pitänyt hyödyntää innostusta enemmänkin. Nyt loppua kohden alkoi pahasti hyytyä. Oli vähän ristiriitaista... Tein kyllä kortteja, kun tiesin että täytyy, mutta kun ei enää niin kovaa huvittanut, niin en saanut itseäni pakotettua. Jossain välissä tein vain yhtenä iltana viikossa ja viimeisinä aikoina vain tunnin, pari illasta. Sehän oli liian hidas tahti, mutta en halunnut pakottaa itseäni. Monet hienot joululeimat jäi korkattua. Kaikki pyydetyt sain kun sainkin tehtyä, mutta omien kanssa kävi köpelösti. Kyllä hävettää ja ottaa luonnon päälle. Kun on tällainen harrastus, eikä saa omien sukulaisten/tuttujen kortteja tehtyä. Monena vuonna olen tehnyt vielä lähetysajan jälkeenkin, ja ollaan sitten vienyt postilaatikoihin itse. Nyt en taida saada niitäkään rutistettua. Blogia lukevat tuttavat, sorry!

Julkaisemattomia joulukortteja on joitakin vielä, tässä pari erilaista kerrallaan. Pienet lintuset on lainakamaa(josta just muistin etten oo palauttanu,kääk!). Toinen on Magnolian roiskesydän, taitaa olla ensikäytössä, vaikka kauan laatikossa ollutkin.


Kuva hämää, alempi kortti oli ihan pieni. Kymmenen sentin luokkaa kumpaankin suuntaan.

Projekteja on vielä "muutama" kesken ennenkö tämä touhaajaa voi rauhoittua jouluun. Mutta varoitan, että nyt kun oikeat työt on hetkeksi pois tieltä, niin on paremmin aikaa keskittyä näihin hommiin. Sormet vähän jo syyhyää muita kun joulukortteja. Ystävänpäivähän on seuraava "sesonki". Ja joka jouluhan sitä miettii, että pitäiskö kuitenkin tehdä tässä joulunpyhinä muutama joulukortti jo seuraavaksi vuodeksi, jos ens vuonna vaikka ei tuliskaan niin kiire?! Joka ikinen vuosi nämä samat tuumingit. Ketähän mä yritän huijata? ;)

Hyviä puuhastelupäiviä!

Satu


maanantai 1. joulukuuta 2014

Nyt sytytimme kynttilän

Terve!

Eilen syttyi ensimmäisen adventin kunniaksi ykköskynttilä. Laitoin vaan viimevuotiset adventtikynttilät uudestaan palamaan kun niissä oli vielä varaa polttaa, olikohan se vähän sopimatonta... Olisi varmaan pitänyt ottaa uudet. Olisko Timpan( Tim Holtz) numeroita nuo kynttilän numerot. Muistaakseni nuo on sellaisesta setistä, jossa on erikokoisia metallinumeroita. Minä en kortteihin noin isoja tarvitse, niin keksin hyödyntää ne noin. Eilen suorastaan säikähdin, miten lähellä se joulu onkaan. Ei sillä, joulu otetaan mielellään vastaan. Ihana, iloinen juhla vuodesta. Kovasti sitä aina odotan, mutta usein myös tulee kiire ja iskee jonkinmoinen stressi. Minulle kun joulun odotukseen kuuluu se touhuaminen ja tekeminen. Pitää saada aina väsätä jotain.

On siellä se ykkönenkin. On vaan niin pieneksi mennyt ettei paljoa näy tuolta takaa.


Oli mulla korttiasiaakin. Hitaasti mutta varmasti... Pari korttiakin on tainnut valmistua viime käynnin jälkeen. Vähän illas, yks viikos - taitaa olla mun motto tämänhetkisessä tekemisessä. Tahti vaan sais olla vieläkin tiuhempi.  Tajusin että kahden viikon päästä pitää olla kortit viimeistään lähetyksessä.



Tätä kiipijää te ette ainakaan oo nähneet. Katon ostin jo viime vuonna, mutta tänä vuonna tajusin ostaa tuon kaahijan. Nuohan nyt selvästi kuuluu yhteen, en tiedä mitä mä aiemmin olin ajatellut - leimailla pelkkää kattoa?! Kolmanneksi kaveriksi hommasin tähän semmosen katolla istuskelijan. Meinaa vaan tulla ahdasta, kun ne kaikki maskaa samaan kuvaan. Pixie Tilda on tämä kaiffari nimeltään.

Hyvää joulun odotusta ja tsempit loppuihin joulukorttirutistuksiin!

perjantai 21. marraskuuta 2014

Joulutähtiä

Päivitystä pukkaa. Nyt kun pääsin vihdoin tähän isommalle koneelle, laitetaan vähän näitä julkaisemattomia kuvia korteista. Paljon tulee nykyään selattua nettiä vaan Ipadillä, joten päivityksiä pitää oikein vartavasten tulla tähän tekemään.

Mutta asiaan. Viime viikonloppuna paras ystäväni houkutteli luokseen joulukorttihikipajaan, kuten hän itse asian ilmaisi. ;) Minun saldoni oli viisi vajaata korttia. Keskityin enemään syömiseen ja päläpättämiseen. Ystäväni sai samassa ajassa 15 täysin lähettämisvalmista, kaunista korttia. Ei se mitään, yritin itseäni lohdutella, että hyvä tuokin. Tuskin olisi yksin kotona tullut tehtyä edes viittä vajaata. Sain koottua nyt aloitettuja kortteja yhteen ja lisäksi pari kokonaan uutta.

Kokosin tähän nyt kaikki samaa aihetta, joulutähtiä.






Iso Stampendousin joulutähti oli ensimmäistä kertaa käytössä. Tykkään leiman valtavasta koosta. Se on niin näyttävä, ettei paljon muuta saa laittaa. Kolmas on sitten tätä, tätä.. jotain tekniikkaa? Kolmelle paperille leimataan yhtäaikaa ja väliin kehyskartonki. Tästä tuli vähän sekava, mutta en silti malttanut roskikselle antaa. Viimeinen joulutähtileima niin ikään ensikäytössä, vaikka ainakin vuoden pyörinyt laatikossa. Yllätyin positiivisesti, miten kiva. Monessa blogissa olen nähnyt tekstileikkeen liukuvärjättynä, piti munkin heti kokeilla.

S

Lumi peittää kaiken alleen

Iltaa!

Eikö ookkin postiivinen otsikko?! Laitoin tähän otsikoksi saman, mikä kortin nimi on kansiossa. Huvittaa oikeen nuo omat korttien nimeämiset kansioihin ja tännekin. Eipä siinä kummemmin mietitä hyvää nimeä, läiskäistään vaan menemään semmonen, josta itte heti tietää mistä kortista on kyse. Ja kieltämättä, tästäkin nimeämisestä tunnistan heti mistä on kyse. Mutta otsikko henkii viestiä, että lunta sataa ja kaikkia sapettaa. Tai tarkemmin ajateltuna, otsikon saisi kyllä yhdistettyä Muumilaakson talven tuloonkin. Kuulen jo päässäni kertojan äänen, joka kertoo kuinka lumi peittää kaiken alleen ja Muumit kömpivät talviunille.

Koukussa kortteihin-sivuston joulumaratoonille tämäkin kortti tehty. Lähes jokaiseen kymmeneen haasteeseen mulla on idea tai jopa jo aloitettu kortti,mutta vasta kolme valmistunutta korttia. Huomenna on viimeinen päivä osallistua. Onneksi osallistumisaikaa näytti olevan puoleenyöhön, voi vaikka tämä iltavirkku vielä iltasella terästäytyä. Tässä kuitenkin yksi kuva, jossa lumi peittää kaiken alleen.


Kokeilin taas tätä samaa tyyliä kun vähän aiemmin. Valkoisella embossattu kuva tekee tästä niin herkän. On semmonen olo, että on pakko pysähtyä ja rauhoittua tarkastelemaan kuvaa. 
Laulun sanojen inspiroitumisen lisäksi piti käyttää teippiä, nauhaa tai pitsiä.

Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa,
järven aalto jäätynyt talvipakkasessa."


Satu




sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Iloa ja valoa

Jo kuusi kynttilöitä on käynyt kukkimaan, pimeitä talven öitä näin ehkä valaistaan... tällaista  kuuluu tällä kertaa joulumaratoonin viidennestä haasteesta, jossa innostutaan näistä "no onkos tullut kesä"-viisun sanoista. Kortin voi tehdä säkeiden tunnelmasta, konkreettisesti tekstistä tai siitä voi poimia jonkun jutun korttinsa aiheeksi. Tällä kertaa kortista tuli lisäksi löytyä ruutua tai raitaa. Minä en muistanut tuota kohtaa ohjeesta, mutta onneksi sitä sielä vahingossa oli!

Minä otin konkreettisesti nuo kynttilät, kun istutin Magnolian Tildan kynttilän kanssa "ommeltujen" sydänten keskelle. Reunaan klipsuttelin Magnoliamestari-Camillan sivulta bongatut kynttilät. Mestarin kynttilät olivat varmasti stansseilla tehdyt, mutta kävi se Fiskarsseillakin ihan hyvin.


Kiva löytö tuo ristipistosydänleima(yhdyssanahirviö!). Sopii hyvin käytettäväksi tämän Crossstitch heart Tildan kanssa. Aluksi harmittelin sydämen leimaamista tuohon. Tuntui että se teki kortista sekavan, mutta nyt alkaa jo silmä tottua. Ja vieläpä joskus aiemmin ostettu paperikin natsas teemaan. Ainakin kortintekijät tietävät, miten harmittaa se, kun on ollut tyytyväinen korttiin ja sitten menee lisäämään jotain peruuttamatonta ja tunnelma muuttuu täysin.


Satu


maanantai 10. marraskuuta 2014

Jingle bells, jingle bells...

Moro! (sano poro)

Nyt on taas saatu aikaan jotain, jota saa tulla tänne jakamaan teidän kanssa. Muutama ilta vierähti taas, kun en halunnut pimeässä valon kanssa takuta kuvata. Eilen otin sitten ihan asiakseni tämän suklaakortin kuvaamisen.

Koukussa kortteihin sivustolla pyörii Joulumaratooni. Nimensä mukaisesti haasteryhmä, jossa tehdään joulukortteja ihan maratoonitahdilla. Tänä vuonna aiheet maratoonille otetaan joululaulujen säkeistä. Yritän olla mahdollisimman monessa mukana, koska näin tulee kuin huomaamatta tehtyä joulukortteja eikä itse tarvitse aihetta miettiä. Nyt pitäis vaan kiristää juoksuvauhtia, ettei putoa maratoonin matkasta. Vasta kaksi korttia, seitsemästä, on valmiina. Kymmenen kertaa maratoonissa vaihtuu aihe ja niistä nyt siis seitsemän on julkistettu. Ihan mahtavaa tässä haasteessa on se, ettei aiemmat aiheet sulkeudu aiemmin, vaan kaikkiin ehtii osallistua haasteen loppuun asti.

Pätkä Kulkusista oli inspiroimassa ensimmäistä aihetta, johon minäkin sain ensimmäisen korttini.


"Kulkuset, kulkuset riemuin helkkäilee.

Talven valkohiutaleet kilvan leijailee"

Pakko oli muuten soittaa pari kertaa Jingle bells Juutuubista, jotta pääsi vähän tunnelmaan. Kaveri huokaili vieressä "ei vielä..."  Kyllä ne vuoden tauon jälkeen kuulostaa mukavilta. Kysyppä parin kuukauden päästä! ;)


Ihan huippuihana tämä Magnolian poro Jingle bell Rudolf. Poroahan on siis vain yksi, mutta tähän olen maskannut kaverukset. Olin jo viime vuonna haaveillut maskaavani nämä ja tietenkin teemaan sopii nuo kulkuset, tiu'ut, kilikellot. Tämä aihe tuli siis, kuin tilauksesta.
Omistan myös samaan aikaan lanseeratun reen. Olen haaveillut siitä, että maskaisi kuvaan lauman näitä Rudolfeja ja reen. Saa nähdä miksikä jouluksi onnistun...
 


Hitsi vieköön tuo lumihiutalestanssi. Harmittaa. En mä mennyt katsomaan, mitä innostuksissani tilasin ja sehän on tämmönen reunaan sopiva. Mä kun luulin, että se on semmonen joka leikkaa irti rivillisen lumihiutaleita. Vaatii nyt hitusen opettelua tämä, että hoksaa, mihin kaikkialle tällä on kätevintä tehdä.

Kortti on nyt lastattu Joulupukki-patukoilla. Samaa perhettä kuin Enkeli-patukat, jotka lienevät tutumpia. Tähän on pakattu 6 joulupukkia.

Olenkin pohtinut suklaakorteilla osallistumista haasteisiin. Toki ei sitä ole kukaan vielä estänytkään, ovathan nämäkin (suklaa)KORTTEJA tai (tuikku)KORTTEJA, kuten joku kannustava lukija kommentoikin aikaisemmin.


Satu

tiistai 4. marraskuuta 2014

Krakat levolle ja pensselit ojoon!

Isänpäivä lähestyy, joten tässä on nyt taas parit isänpäiväkortit väännetty iseille. Mulla on isää tasan yksi - ja tietenkin maailman paras onkin! Nämä kortit menevät kuitenkin muiden isien onnitteluun. Kuten jokunen kerta sitten täällä totesinkin, isänpäiväkortteja sais olla niin montaa kun isääkin. Olis helpompaa, jos tuntis isit, joille kortit menee, mutta koska en, niin on tehtävä monia erilaisia.

Nämä mallit on löydetty netin ihmeellisestä maailmasta, kun etsiskelin inspiraatiota kortin tekemiseen.



Viiksethän on nyt jotenkin "muotia". Printtipaidoissa, pipoissa, koruissa, kelloissa, laukuissa ja miesten kasvoilla pensseleitä. Tein töissä kuutosluokkalaisten kanssa isänpäiväkortit ja muutama heti hihkaisi että haluaa ehdottomasti tehdä viiksikortin - niinhän sitä sitten tehtiin!
Tämähän voisi olla myös kannanotto Movemberiin. Jos et tiennyt, Movember on kansainvälinen hyväntekeväisyyskampanja, jossa miehet kasvattavat itselleen viikset marraskuun ajaksi. Tarkoituksena on kerätä varoja ja lisätä tietoutta miesten sairauksista, kuten eturauhassyövästä. Hauska idea mielestäni!




Tämän kortin voisin hyvin kuvitella isälle, joka käyttää usein kravattia. Isänpäivänä kravatin voi heittää lepäämään henkarille, onhan juhlapäivä! Hyvin simppeli malli, mutta tähän ei olisi paljon muuta voinutkaan ympätä. Kätevä kortti käyttää silppuja pois.

Vielä en toivottele isänpäivää, on kutina että vielä voisi isänpäiväkortti syntyä. Kattellaan ja tsekkaallaan!

Satu



maanantai 3. marraskuuta 2014

Suut makiaks!

Suut makiaks, sanoi Pallivahan muorikin.
Viime vuonna hurahdin suklaa- ja tuikkukortteihin ja sama linja näyttäis jatkuvan. Viime vuonna ensimmäisiin suklaakortteihin sain tuhrattua niin tuhottomasti aikaa. En edes käsitä, miten niihin meni niin kauan. Tein pohjan päälle kartonkipalat, joiden päälle vielä paperit. Sekä paperit että kartongit mustetin reunoista ja koska mitatkaan eivät tulleet takaraivosta, mittailuun sai kulumaan mahdottomasti aikaa. Nyt tuntuis käyvän vähän iisimmin. Nopeuttaa kummasti tekemistä, kun olen jättänyt turhat kartongit alta pois ja kaikkia kortteja en mustetakaan, ainoastaan ne joiden tyyliin se on välttämätöntä tai ihan vaan jos sillä hetkellä tuntuu huvittavan.




 Toisessa kortissa komeilee Kraftin Kimmien Eva, joka on lumenluontihommissa. Toinen kortti on tehty käyttäen kuviopapereita.    


Olen aina käyttänyt kiinnitykseen satiininauhaa, mutta kunhan saan hankittua ohutta magneettilevyä, aion kokeilla sellaista sulkumekanismia.





Jos tätä blogia luette, tuutte varmasti vielä kuulemaan tämän joulun "pakettikorteista". Niiksi näitä voisi mun mielestä kutsua, kun mukana on pieni lahja. Suklaa tai tuikut on helppo,mutta voihan sinne muutakin keksiä. Karkkejakin on niin monenlaisia. Näissä on käytetty noita pieniä suklaalevyjä, mutta juuri työn alla on kortti, johon mahtuu 6 enkeli-, tonttu- tai joulupukkipatukkaa. Oli tarkoitus se tehdä tässä illalla loppuun, mutta kun heräsin päikkäreiltä(voiko niitä enää siksi kutsua tähän aikaan illasta?! ;) ) kymmentä vaille kahdeksan, niin meni vähän pasmat sekaisin.

Mulle nämäkin ovat kortteja ja olenkin ajatellut osallistuvani haasteisiin, jos vaan saa muuten aiheen sovitettua näihin. En kuitenkaan tiedä, miten haasteissa suhtaudutaan näihin, ovatko nämä sitten kortteja??

Tuo aiheen ja kuvan sovittaminen on kyllä vähän haasteellista näihin pitkulaisen mallisiin kortteihin. Moni leimakuva ei ole pitkulainen, joten kuva on hankala saada sovitettua tai sitten ei saa paljon mitään muuta mahdutettua.

Suklaakortti-inspiraatioita tarjoaa Satska

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Remppaiskä

Hyvää pyhäinpäivän myöhäisiltaa!

Oikeastaan nyt on jo sunnuntai, kun laitan tämän tekstiä tulemaan. Oonhan sitä vasta viikon yrittänytkin. Monena arki-iltana oon nukahtanu sohvalle ennenkö oon saanu tekstiä aikaiseksi.
Tein tätä isäinpäivän korttia jo reilu viikko sitten. Tirpuunen taas lainas aarteitansa. Tämä veikeä remppaiskä on Art Impressionin.






 Huvittaa oikeen tuo iskän ilme... taitaa olla pikkusen hermo kiriällä.

Viime viikolla sain muuten parit suklaakortit aikaiseksi, kun sain lisää materiaalia. Pitää esitellä niitä kortteja teille vaikka huomenna.

Tuli tosiaan noista suklaakorteista mieleeni kun sain kaverin houkuteltua viime viikonloppuna extemporereissulle Seinäjoelle(=Paperinauhaan). Taitopuoti Paperinauha on mun "kotiaskartelukauppa", lähin kivijalkamyymälä.Tainnoh, on lähempänä pieni Sinelli, mutta se ei tarjoa mun harrastukseen yhtä paljon. Paperinauha on ehdottomasti kyllä paraskin käyttämistäni myymälöistä. Kaveri tietää jo että jos lähdetään Seinäjoelle päin kaupan aukioloaikoina, niin se on siellä kohde numero 1. Kaikkialle muualle mennään jos kerjetään ja jaksetaan. Tuo Paperinauha on kyllä paratiisi! Muistan aikoinani kun olin lähdössä sinne ensimmäisiä kertoja mua varoiteltiin että "siellä menee sitten kauan!" Ja niin on aina mennytkin. Siellä ajantaju katoaa täysin! Kaveri on jo oppinut - sillä oli nytkin Ipadi mukana autossa. Vähän lähdin hakemaan täydennystä kartonkivarastoihin, mutta vanhanaikaisestihan siinä kävi. Kahdenkymmenenviiden minuutin(olin tällä kertaa nopea!) haahuilun jälkeen olin kassalla varoittelemassa myyjätärtä siitä, ettei tililläni välttämättä ole tarpeeksi katetta. Vakuuttelin kyllä, että toinenkin kortti löytyy. Mikäli korttikone olisi juljennut sanoa mulle niin rumat sanat, en tietenkään olisi hylännyt vaivalla valitsemiani(vai karsimia?) ostoksia takaisin hyllyille, vaan siinä vaiheessa olisi käännytty kaverin ja mun yhteisen reissutilikortin puoleen. Vähän kertoo tuo edellinen mun suhteesta tähän harrastukseen... Ei mutta, olis kiva joskus seurata ulkopuolisin silmin sitä mun haahuilua siellä kaupassa. Suu auki vahtaan kaikkea ja hypin hyllyltä hyllylle kun muistan jonkun asian, mitä pitikään oikeasti kattella. Kerään hurmoksessa tavaroita koriin ja aloitan uuden kierroksen alusta palauttaen jotain vähemmän tärkeää paikoilleen, koska taas löytyi jotain vielä ihanampaa. Hairahdun usein katselemaan jotain uutuutta ja lopulta kotona huomaan että puolet siitä, mitä piti välttämättä ostaa, on jäänyt kauppaan. Jos heillä olisi, olisin ehdottomasti gold jäsen. Olen usein kiittännyt onneani, siitä että mulla on sinne kuitenkin sen verran matkaa ettei arkena tuu noin vaan lähdettyä eikä viikonloppuna tai edes joka kuukausi, fiu! Vähän peljättää kun niiden leimakortti vaihtui semmoseen "oikeaan", että ei kai sieltä koskaan vaan näe kuinka paljon sinne on hussannut... Paperinauhalla on hyvä valikoima ja myyjät! Myyjät ovat asiantuntevia ja palvelevat mielellään. Kyllä mä oon monesti kysellyt siellä niin tyhmiä ja ylipäätään niin paljon, että on aivan hävettänyt.

Tämä teksti ei ole tehty yhteistyössä Paperinauhan kanssa, tulipahan vaan mieleeni kertoa suhteestani tuohon suosikkiaskartelukauppaan.

Satu

maanantai 20. lokakuuta 2014

Pinkit varpaat

Kehtaako näin usein edes tehdä juttua?

Teen kuitenkin! Kortti-inspis tuntuu olevan päällänsä, niin mitäs sitä toppuuttelemaan.

Joulukorttisesongin keskellä on ihana tehdä jotain muutakin. Tähän korttiin oli pohja jo valmiina, niin loppu menikin suht kivuttomasti. Räikeä, pinkki pohja huusi kaverikseen vaaleita, herkkiä pikkuvauvan varpaita. Tämäkin leima oli pakko saada aikoinaan ja nyt se pääsi korttiin asti odottamaan jotain ihanaa uutta ihmettä, mahdollisesti tyttöä, väreistä päätellen. Automaattisesti, sen kummempia mietiskelemättä, menin laatikosta hakemaan pyöreää stanssia. Laatikolla se lamppu syttyi, kerrankin olisi sydänstansseille käyttöä! Tuo sydänstanssi on jäänyt mulla hurjan vähälle käytölle. Tuntuu ettei monikaan kuva mee kivasti sen sisälle.


Mukavaa pinkkiähkyä lukijat!

S

Bling,blingiä jouluun

Heippis!

Nyt taas vähän jotain toisenlaista näytille. Joulukorteissa on se hauskaa, kun saa kokeilla erilaisia tyylejä. Mä en ole sitä ryhmää, joka tekisi 20 samanlaista joulukorttia, vaan mitä erilaisempia, sitä parempi.





Jostain bongasin tämmösen mallin ja ajattelin hyödyntää mun yksinäiset tarratimantit. Usein arkin loppuun jää muutama ja välillä niitä putoilee laatikon pohjalle. Hitonmoinen näpräileminen oli, jotta sai kaikki paikoilleen. Kuvakaan ei anna yhtään armoa liiman kanssa sottaavalle askartelijalle, onneksi livenä ei kaikki noin hyvin paljastu. ;P

Vaikka mä vähän harakka olenkin, niin ehkä tämä oli mullekin liikaa. Mutta tulipa kokeiltua tätäkin.

S

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Iskäliini on suditellu

Terve taas!

Nyt sain kuvattua pari korttia luonnonvalossa. Toki sää on kyllä niin harmaa, että ei valoa tainnut vieläkään olla riittävästi.

Tein isänpäiväkortin tällä LOTV:n(?) leimasimella, jonka pelastin Tirpuusen myyntikasasta. Mulle nämä kaikki muut leimasimet kuin Magnoliat ovat vähän vieraita, joten en ole varma onko tämä edes LOTV, oletan niin... Kivalta se vaikuttaa kuitenkin. Tämän ostoperusteina olivat ajokortin saaneiden kortit ja isänpäiväkortit.

Tämä on nyt tehty noista jälkimmäiseen. Iskienpäivä häämöttää. Se on kans mielenkiintoinen juhlapäivä korttien puolesta, isiä kun on niin monenlaisia. Mun korteista tuppaa tulla aina sellaisia kone-, auto-, ruuvauspainotteisia, koska mun isä on semmonen. "Kaikki eivät kuitenkaan ole." Tuollaiseen ajatukseen havahduin tässä taannoin, kun katsoin korttia, jossa oli isälle purjevene ja toista, jossa oli kirja.





Tässä kortissa nyt mennään sillä mulle tutulla autoteemalla. Iskä on tainnu vähä suditella, kun on noin kamalasti renkaanjälkiä. Lopputulos ei ollut nyt ihan, mitä suunnittelin. Värityksestä ajattelin tehdä "vintagea" värittämällä ainoastaan ruskealla,mutta tässä se ei jotenkin toimi. Jäin miettimään, menikö mönkään siinä kun käytin paria muutakin väriä, vai jossain muussa. Voisi olla eri jos värittäisi musteilla, pitääpä sitäkin vielä joskus kokeilla. Embossauksen oli tarkoitus tulla suoraan renkaanjälkien päälle, mutta lopulta hile tarttui joka paikkaan, ehkä musta muste oli vielä märkää. Renkaanjälkileimat ostin sieltä Seinäjoen käsityömessuilta Heinikan pisteeltä. En ole ennen nähnytkään.

Satu

Bingo!

Myöhäisiltaa!

Selailin tässä illalla haasteita, joihin voisin osallistua hyvän inspiraation toivossa. Olen nyt tämän blogin myötä innostunut näistä haasteista. Moniin haasteisiin ei pystynyt osallistumaan ennen, ilman blogia. Koukussa kortteihin sivustolla, samannimisessä haasteessa oli bingo, jossa piti valita vaakaan, pystyyn tai vinottain kolme asiaa, joita käyttää kortissaan.

Valitsin bingoruudukosta sanat kylmää, kimalle ja kukkia. Eipä tuottanut kovasti tuskaa ja ikävä kyllä pystyinkin tekemään TAAS kortin samalla kaavalla kuin öbaut 50 viimeistä! Olin jo aiemmin suunnitellut leimaavani Magnolian lumista kirkkomaisemaa(Old Swedish church) valkoisella embossausjauheella.Näin joskus jossain niin tehtävän, ja oli kiva. Kuvan lisäksi kylmää saatiin sinisellä värityksellä, kimalletta reunoihin suoraan purkista ja muutama joulukukka reunoille uudehkolla stanssilla.(joka muuten oli kateissa, ja olin jo hädissäni myöhästyykö kortti sen takia!) That's it! Ai niin, uus juttu oli myös velloumille leimattu teksti. Paljon tekee tuokin, kun leimaa tekstin tuollaiselle. Lisää kummasti herkkyyttä. Oikeaa velloumia en ole koskaan löytänyt / jaksanut / muistanut etsiä, eikä sitä taaskaan ollut kun olis tarvinnut. Ei hätää, taas pelasti se siskon antama pilvipaperi, jota käytin jo aiemmin rakettikortissa. Leikkasin vaan kohdan, jossa ei näy pilviä.




Kuva valehtelee vähän, sillä kuvan väritys on luonnossa aavistuksen voimakkaampi. Keinovalo ei ole paras mahdollinen.Valokuvaus on kyllä tämän harrastukseni kompastuskivi, suorastaan murheenkryyni! Ostin tässä taannoin paremman kamerankin, mutta ei kummoista eroa edelliseen tunnu olevan. Koin että pärjään vielä ilman järkkäriä, niissä kun mua ärsyttää se valtava koko, mutta kai siihen on vielä jossain vaiheessa satsattava. Menneenä kesänä olen luovinut asiaa niin, että olen kuvannut pihalla ja täten tulos on ollut myös jokseenkin parempi. Näin puolenyön tuntumassa on kuitenkin huono turvautua ulkokuvaukseen ja luonnonvaloon, joten piti viritellä keittiöön monenlaista valohässäkkää, mutta kuva on silti pettymys. Huomiseen ei kuitenkaan kuvausta voinut jättää, sillä haasteen sulkeutumiseen oli osallistumishetkellä puoli tuntia. Nyt näyttää olevan enää 3 minuuttia. Olen tunnetusti viime tingan ihminen, taidan onnistua pienen paineen alla.(yleensä se on kyllä suuri jo siinä vaiheessa!) Pitää kattoa jos huomenna saisi kuvattua taas ulkosalla, räntäsadepiskojen välissä. Sellaista tänne on luvattu. Hyvää yötä, aamua tai päivää kullekkin säädylle, koska nyt luetkaan.

Kiva kun tänne on alannut virrata väkeä jo pikkusen enemmän.

Satu


tiistai 14. lokakuuta 2014

Rauhaa päällee maaan...

Moro!

Tänään esittelen teille Magnolian Angel Tilda with gloria-leimaa, jota käytin ensimmäistä kertaa. Alunperin kai himosin tätä leimaa enkelilauman jäseneksi, mutta oikeasti tämä kuuluu Nativity-sarjaan ja nyt kun menin nekin hankkimaan, voi tätä käyttää niidenkin kanssa. Huomaatteko, miten aina täytyy itselleen todistella että kaikille leimoille on kyllä käyttöä... ;--)

Väriksi valikoitui nyt sitten ruskean eri sävyt, koska Koukusssa kortteihin sivustolla pyörii Leimaillaan ja väritellään-haaste, jonka tämän kuukauden leima on Magnolia ja värinä tuli käyttää ruskeaa. Hitsi vie, kun on kivoja nuo haasteet, kun ne saa itsensä tsemppaamaan. Joskus ideat on niin lopussa, että on hyvä kun haasteista saa uutta inspistä tekemiseen. Tämän kertaiseen haasteeseen mulla olis aineksia vaikka millä mitalla, harmi kun vain yhdellä saa osallistua.






Voi veljet, ette tiedä miten kovaa ärsyttää tuo kimalleliiman käyttö!! En muistanutkaan, miten tummaa tuo ruskea on ja nyt sapettaa. Tunnelma ennen sen lisäämistä oli jotenkin herkempi. Enkelin taustalla oleva lumihiutalepaperikin tuli jotenkin paremmin esiin. Ei maha mittää, näitä sattuuu. Ens kerralla (ehkä?) onnistuu taas paremmin. 

Ei kai mulla muuta tällä erää, joten kuulemisiin!


sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Pussukkaveheje

Hallå där!

Se on Satu kun taas pölisee täällä! Tulin esittelemään mahtavaa...(mietin oikeaa sanaa)...alustaa laitetta, alustaa, laitetta. Laitetta, jolla leikataan ja nuutataan saumoja. Lopputuloksena itsetehtyjä pieniä lahjapussukoita.

Nähtyni tämän ja muutaman muun mahtavan leikkurin Lumikellot nimisen yrityksen kojulla, Seinäjoen käsityömessuilla, en meinannut malttaa kiertää messuja loppuun, kun oli niin kova hinku päästä kotiin kokeilemaan laitetta. Kojulla oli siis myös muutama muunlainen alusta(laite), jolla tehdään erilaisia lahjarasioita ja -pussukoita. Yritys myi myös erilaisia kaksipuoleisia papereita, jotka sopivat erityisesti lahjatuotteiden tekoon. Kaksipuoleiset paperit ovat erityisen käteviä näissä tuotteissa, koska useimmissa rasioissa tms. kumpikin puoli näkyy. Toki myös ihan "tavalliset" paperit käyvät näiden tekoon.

Sanoista kuviin, antaa kuvien kertoa lisää...

Tässä kuvassa valitsemani paperi leikattu oikeaan kokoon ja mahtava ihmelaite.


Tässä kuvassa paperi "punchattuna" ja nuutattuna, valmiina koristeluun, taitteluun yms.



Valmiit pussukat. Laitteessa on rei'itystoiminto, jotta pussukoihin saisi myös kantonauhat/narut niin halutessaan.


Innostus on aavistuksen laantunut, kun tajusin, miten pieniä pussukoita näillä ainoastaan saa tehtyä. Mutta siitä mielettömästä alkuinnostuksesta on ollut vähän varaakin laantua, ja olen silti vielä tyytyväinen hankintaani. Onhan se kivaa kun saa kortin ja lahjapussukan samaa sarjaa.

Minä jo hädissäni varmistelin yrityksen myyjältä, jotta saahan näitä muita laitteita ostettua myöhemmin jostain, kun en nyt samalla kertaa halua (oikeasti: pystynyt rahallisesti) ostaa näitä kaikkia malleja. Minä en ollut aiemmin törmännyt vastaavanlaisiin alustoihin ja siksi kai niin innoissani ol(i)enkin.

Pussukoitahan pystyy siis tekemään mistä vaan paperista, tai ohuemmasta kartongistakin, kunhan leikkuri lävistää sen. Halutessaan pussukoihin voi tehdä reiät, josta pujotetaan kantonauhat/narut. Itse en ole nauhallista kappaletta vielä kokeillut. Pussukoitahan on varaa koristella ihan niin paljon kun sielu sietää, mutta monessa tapauksessa se on varmasti turhaa, koska mikäli käyttää kaunista paperia, olkoot se pääroolissa. Nyt vähä kokeilun vuoksi lähdin toista pussukkaa koristelemaan, normaalisti en kyllä malttaisi noita vanerileikkeitä käyttää pussukoihin.

Mainitsinkin jo, kuinka Lumikellot-yrityksellä oli myynnissään kauniita kaksipuoleisia kuviopapereita. Esimerkiksi kaksipuoleiset marjapaperit jäivät vähän vaivaamaan. Sillä kertaa en kuitenkaan malttanut kotiuttaa kun yhden paperipakkauksen. Valitsin pakkauksen, jossa on metallivärisiä papereita(kuvassa). Toisella puolella paperia on lumihiutale/kukkakuviointia ja vaihtoehtoisesti, joko kultaa tai hopeaa paperin toisella puolella. Ajattelin, että nämä olisivat ehkä monikäyttöisimmät paperit.

Johan tuli sellainen mainospuhe, että voisi luulla tämän olevan Lumikellojen sponsoroima, sitä se ei kuitenkaan ole. Olen vain niin innoissani uudesta löytämästäni askartelulaitteesta, että haluan antaa teille mahdollisimman tarkan kuvauksen tuotteesta. En kyllä pahaksi pistäis ollenkaan, vaikka Lumikellot tästä hyvästä laittaisi kiitoksena tulemaan jonkin toisen lahjatuotteen tekoalustan, välineen, laitteen, alustan, laitteen, alustan, laitteen, alustan, laitteen..... ;)

Satu the pussukoiden valmistaja


perjantai 10. lokakuuta 2014

Superman

Terve!

Sateisen syysillan keskeltä taas pientä päivitystä. Kaikki tuntuu tuijottaneen tiukasti tvn ruutua tämänkin perjantain, Vain elämää'n edessä. Me ei olla maltettu odottaa oikeaa päivää, kun nähdään ne Ruutu-palvelusta aiemmin, niin mulla on ollut nyt muulle aikaa...

Jokunen aika sitten sorruin Super-Edwinin hankkimiseen, hauska hemmo tämäkin. Ostin leimasimen silmällä pitäen lastenkortteja, mutta tänään Super-Edwin onnittelee jotain Superiskää! Täytyy myöntää, että oon pikkasen tyytväinen. Hykertelen itsekseni kun katson, omasta mielestä nerokasta toteutusta, hih hii.




Nyt tähänkin viikonloppuun ladataan kovat paineet kortteilun suhteen, kyllä kaks korttia on julkinen tavoite, haaste itselleen. Katotaan! 

Satu




torstai 9. lokakuuta 2014

Purple onionia

Heippis!

Nyt en tullut puhumaan punasipulista, vaikka lontoon taitoiset saattoivat otsikosta niin ymmärtääkin.
Viittaan otsikollani Purple onion-nimisiin leimaihanuuksiin. Ystäävääni, tuttaavani rati riti ralla Tirpuusrouva hommasi näitä ulkomailta ja ehdotti lainaamista. Toki olin heti valmis! Ehdottipa Tirpuunen minunkin tilata samaan satsiin, mutta tais olla silloin meneillään joku hetkellinen mielenhäiriö. Aina yhdellä viikolla sitä muka yrittää pitää järjen päässä näiden kaikkien tilaamisten keskellä, ja kuitenkin jo seuraavalla taas sortuu. Harmi että silloin oli se hetki. Myöhemmin olenkin jo haaveillut näistä...

Tämä kaiffari on jotenki niin hellyyttävä. Ja toki monikäyttöinen! Tirpuusen olen nähnyt tekevän ainakin rippikortin, itse mietin perus onnittelukorttia, mutta päädyin tekemään yksinkertaiset vauvakortit. Näitä vastaavanlaisia taitaa olla vielä kaksi keskeneräistä pöydällä odottamassa. 

Tämmöstä tällä kertaa!





Satu

maanantai 6. lokakuuta 2014

Vaaleanpunaista jouluun

Iltaa!

Tulin näyttämään viikonlopun tekelettäni - vaaleanpunaista joulukorttia. Vaaleanpunainen kuuluu mun lempivärilistaani ja olen usein ihaillut vaaleanpunaisia joulukortteja. Moni ei ehkä ymmärrä niitten päälle, mutta vaikka pidän perinteisiä punaista, valkoista, tum.vihreää ja kultaa kauniina ja perinteisinä joulun väreinä, on piristävää kokeilla uusia väriyhdistelmiä.

Tämän kortin vaaleanpunaisesta on (ehkä? toivottavasti?) vaaleanpunavastaisenkin helppo tykätä, koska sävyt ovat lempeitä, ei mitään ärtsyn pinkkiä. Ruskea muste reunoissa rauhoittaa tunnelmaa entisestään. Leimasin on yksi niistä ulkomailta tilatuista, kantaa nimeä Tilda in the mountains. Minulla ei ennestään ollutkaan mitään hiihtoon/lasketteluun liittyvää leimasinta, vaikka olen niitä usein katsellut. Vielä olis muutama kiva. Tästä kuvasta kyllä välittyy, miten neiti on niin reipas ja hyväryhtinen - valmiina laskuun! 3, 2, 1 - GO!

Olen käyttänyt myös uusia, Magnolian lumihiutaleita. Ihan kivat, kaksi eri kokoa. En kuitenkaan voi olla mainitsematta tässä yhteydessä lisää haaveilemastani lumihiutalestanssista/leikkurista, jota katselen aina kun vaan bongaan jossain kuvassa. Vielä ei ole tullut vastaan paikkaa, josta sen itselle voisin hankkia. En edes tiedä onko se stanssi vai leikkuri. Kuviakin löytyy niukanlaisesti, kaikki jonkun blogisivustolla. Se on yksi hiutale, aika iso. Sakaran päät pyöreitä, saattaisi olla Martha Stewartin. Ilmoita, jos luulet tietäväsi mistä puhun ja varsinkin, jos tiedät mistä sellaisen voisin itselleni hankkia.

Mutta asiaan...




Ai niin, kävin viikonloppuna käsityömessuilla, pitääpä kertoa vähän niistäkin jutuista toisella kertaa.

Kiva jos piipahdit tänne! Satu





keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Vaivoin kasattu joulu-Tilda

Morjens!

Kun yrittää joka päivä, oikein aktiivisesti, painostaa itseään tekemään joulukortteja, voi yksi valmistuakin! Kuva on väritetty jo varmaan kuukausi sitten, mutta nyt vasta sain kortin koottua.
Minulla oli mielessä, että tähän on saatava pitkästä aikaa ommellut reunat. Siskolta peritty ompelukone on kääntynyt minua vastaan, eikä sillä saa siistiä tikkiä. (Siskoruppana mokoma kyllä väittää että käyttäjässä olisi muka vika!) Sain kuin sainkin änttihin(niinkun meillä täällä tavataan sanoa, kun saa jotain aikaan) ottaa töissä koneen esille.

Kuva on taattua Mankun laatua. Itse asiassa, tämä enkelineito(?) kuuluu siihen joukkoon Magnolioista, joka on mielestäni ruma! Hiukset on liian pitkät, kukkakori ja kynttilä tekevät kuvasta sekavan. Haalin kuitenkin tämänkin,kun olen etsinyt mahdollisimman montaa erilaista enkeliä. Kun enkelit maskaa yhteen samaan kuvaan, ovat ne ryhmänä upeita! Tällainen projekti on työn alla... Leimasimen nimi on Peaceful Tilda.


Satu


tiistai 30. syyskuuta 2014

Tili tuli ja meni, hyvä mieli jäi

Heipparallaa!


Halusin vaan täpinöissäni tulla esittelemään uusia askarteluostoksiani, josta aiemmin vähän vihjasinkin. Ja koska korttejakaan ei ole valmistunut, tämä on ihana syy tulla tekemään tekstiä.

Viime aikoina on kyllä tullut tehtyä vaarallisen paljon askarteluostoksia! Tili hupenee, eikä vanhojakaan tarvikkeita ehdi käyttämään. Ihana kaimani Satu tilasi mulle näitä söpöyksiä ulkomailta. Mahtavaa kun tässä on muutama joululeimasinkin, niin on pakko pian ottaa ahkeraan käyttöön.



Satu

tiistai 23. syyskuuta 2014

Raketti kuuhun...


...Spagetti suuhun, kuuluu Raketti-spagetin mainos.

Tässä kortissa kuitenkin Magnolian raketti ampaisee onnittelemaan juhlasankaria. Kortissa ei ole uutta ikää osoittavaa numeroa, koska en tiedä vielä kortin tulevaa saajaa. Korttia tehdessä kuvittelin saajan olevan ehkä 3-10 vuotias. Miksei vaikka 83? Mulle ei niin väliä, kunhan ilahduttaa saajaansa.

Tuosta tulikin mieleen... kun teette kortteja, mietittekö korttiin jotain tarinaa tai mahdollista saajaa, tai jos saaja on tiedossa, mietittekö häntä? Näissä Magnolioissa varsinkin, mulla useimmiten ajatukset lentää. Ihan mahtavaa on yhdistellä monia eri Magnolian leimoja ja kehitellä päässään tarinaa. Jos saajan hiusten väri tms. on tiedossa, niin yleensä Tilda tai Edwin saavat "oikean" väriset hiukset minun siveltimestä.







Aikoinaan kun Magnolian The Winner takes it all-collection tuli, ihastelin näitä kuu/tähtijuttuja. Vielä vanhempiakin leimoja on aina kyllä paljon haaveissa, joten unohdin nämä. Nyt kun uudet Magnolian hahmot alkaa vähän tökkiä(uskomatonta!) haluaisin hankkia näitä vanhempia. Tämä raketti, oikealta nimeltään a Starship, tuli vastaan askartelukirppiksellä Facen puolella ja vähän heräteosotoshan tämä oli... Näin sen niin sieluni silmin pikkupoikien korteissa, joten annoin itselleni luvan.
Noh ei siinä vielä kaikki, nälkä kasvaa syödessä. Olihan tälle hankittava kaveriksi kuu! Mistäpä muualtakaan kuin taas sieltä Facen puolelta askarteluryhmästä, iki-ihana kaimani Satu tilasi ulkomailta myös minulle Magnolian vanhempaa tuotantoa. Juuri tänään kuulemma olivat saapuneet Suomeen. Maltan tuskin odottaa leimojen kotiutumista. Se taitaa olla lähinnä sellaista kollaamista että "ai, mä tilasin tämänkin". Kunhan kotiutuvat, lupaan esitellä uudet tulokkaat!


Kuva ei anna oikeutta hauskalle lastenkortille. Tausta on oikeasti turkoosimpi. Se on hauskaa velloumia(oikea sana?) josta kuultaa läpi. Kun siskoni aikoinaan minulle tämän lahjaksi toi, mietin mitä ihmettä tästä voisi tehdä. Nyt on jäljellä palat ehkä yhteen, maks. kahteen korttiin. 
Syksy se vaan tekee tuloaan, valo vähenee - kuvaus hankaloituu. Monessa kortissa onkin näkynyt syksyisiä lehtiä ja sieniä, minä en tahdo syksyisin saada sellaisia aikaan. Pitääpä oikeen haastaa itsensä.

Pirtsakoita pakkasaamuja! Satska

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Pilkullinen ronsu

Iltaa!

Kaverini sai pienen poikavauvan vajaa kuukausi sitten. Tässä vaiheessa en halua vielä tunkeilla vierailulle, joten lähetän pienen paketin postitse. Mukaan tietysti itsetehty kortti kera pienen tervehdyksen. Heti oli selvää, että kaverini tyyliin ei sovi mikään hempeä, vaaleansininen lällärivauvakortti, joten lähdin hakemaan vähän muuta meininkiä. Toki vähän vaaleansinistä löytyy ja aika hemppis Magnolian ronsu, mutta myös muuta!

Vasta kortin tehtyäni tajusin, miten ostamani vaatteet sopivat täydellisesti korttiin! En mitenkään suunnitellut tätä, vaan se oli pelkkää sattumaa! Toki varmaan alitajuisesti kaivoin jotenkin tähän korttiin oikeat värit ja kuviot. Pitää varmaan kuvata teille ne vaatteetkin, jotta ymmärrätte mistä puhun.





Satu

maanantai 8. syyskuuta 2014

Valentino

Iltapäivää!

Tulin lataamaan lupaamani hääkortin. Vaikka valoisaa onkin ja kuvan sain kuvattua, täydellistä siitä ei tullut siltikään. Tuo korttien valokuvaaminen on sitten yksi murheenkryyni! Ostin tässä taannoin muka paremman kamerankin, mutta eipä juuri eroa ole. Toki valokuvaajassa on vika suurimmista suurin! Ei ole edes intoa opetella, kun tuntuu niin monimutkaiselta. Täällä mennään näissä hommissa motolla: "Välillä onnistuu paremmin, välillä ei." Kun valo sekä kuu, tähdet ja planeetat ovat oikeassa asennossa voi kuva jopa välillä onnistua! Sellaista hetkeä taas odotellessa... Mutta kyllä te tästä selvän saatte. Tai lähinnä Tirpuunen, ei kai mulla paljon muita lukijoita tänne ole eksynytkään?! ;)

Kaivoin Magnolian rakkaudenlähettilään laatikon syövereistä. Tätäkään leimaa ei tule turhan usein kulutettua. Ristiriitaiset mietteet tästä Valentinoksi kutsutusta poikalapsesta(?). Ennen väritystä tämä on mielestäni suorastaan RUMA. Kun sen on saanut väritettyä, ei se niin paha olekaan. Harkitsen aika ajoin tämän myymistä, mutta jostain syystä se on vaikeaa.

Tämä kortti menee hääparille, joka oli mennyt salaa naimisiin. Pitkään mietin aiheeseen sopivaa korttia, mutta ei sytyttänyt, joten päädyin unohtamaan "salaa naimisiin"-teeman.



sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Kultaversio

Hei!

Johan on häähumua näin loppukesästä/alkusyksystä. Kaveri tilasi ystävälleen hääkortin ystävän hääväreissä valkoinen/kulta/punainen. Aikaa toteuttamiseen ei ollut mahdottomasti, joten mieleeni tuli heti tämä viikko sitten toteuttamani hääkortti.
Hopea vaihtui kultaan ja tarratimanttien tilalle laitettiin hääpäivä. Simppeliä!
Vielä olis tulossa parikin hääkorttia. Ne ovatkin sitten vähän toisenlaisia. Toinen pitäisi vielä kuvata, mutta kuvaaminen juolahtaa mieleeni aina näin myöhään illalla kun on jo pimeää. Yritän muistaa huomenna valoisaan aikaan!







Tulette vielä mooonta kertaa kuluvan syksyn aikana kuulemaan joulukorttistressistä ja taas otan asian puheeksi, mutku mutku alkaa jo valmiiksi stressaamaan, missä välissä niitä ehtisi tehdä, kun on jatkuvasti tehtävänä jotain muita kortteja. Minä kun juuri tänäKIN vuonna yritin aloittaa ajoissa... Valmiiksi jo ärsyttää jos sekin homma jää taas viime tinkaan.

Ai niin, kumpi on kivempi hopea vai kulta?


perjantai 5. syyskuuta 2014

Tunnustus syrjähypystä

Hellurei !

Tässä päivityksessä ei tulla näkemään kuvaa kortista, sillä elämässäni on tänään, syyskuisena perjantaipäivänä tapahtunut jotain, josta tunnen suurta syyllisyyttä ja hämmennystä. Haluan jakaa teidän lukijoideni kanssa hyvin aran aiheen - tulen myöntämään syrjähyppyni ... askartelurintamalla!

Syvästi pohjamudissa vannoutuneena Magnolia-fanina olen tehnyt syrjähypyn, ja sekaantunut minulle hyvin vieraaseen, vaarallisen viehättävään Penny Blackiin! Muutamat aiemmat PB-kokeiluni ovat olleet leimalainoja, mutta nyt omistan jo kokonaisen akryylileimasetillisen.



Facebookin askartelukirppis on mahtava paikka! Se on vähän turhankin! helppo paikka tehdä kauppoja itselle tarpeettomista askartelutarvikkeista. Mari myi omaa settiänsä pois ja minä iskin kynteni! Varsinkin vauvakorteissa tykkään siitä, että on monia erilaisia leimoja. Vaikka en olekaan vielä täysin lämmennyt näille PB:n siileille, tässä vauva-aiheessa tykkään kovastikin. Toivottavasti tulee käytettyä. Pieni pelkohan on olemassa siitä, että vierastan näitä niin paljon...
Minulle tuttu Tirpuunenhan on vannoutunut "Penny Blackiläinen", hän on minua ehkä vähän inspiroinut ihanilla Pennyillään. ;)

Olisi mulla yksi hääkorttikin julkaistavaksi, mutta pidetään se nyt varmuudeksi vielä piilossa.
Ja jos vaikka saisi muitakin tehtyä tässä viikonlopun aikana.Katotaan...

Mukavaa viikonloppua! Seityy

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Häähumua kaverin serkulla

Iltaa!

Eilen pääsimme viettämään tuon kaverini(=lue:puolison) serkun ja hänen puolisonsa hääjuhlaa. Kutsun perusteella yritin miettiä, minkälaista korttia heille voisi tehdä. Valinta ei ollut vaikea, sillä kutsu oli yksinkertaisen tyylikäs. Pitsiä, satiininauhaa ja helmiäispohja. Minäkin päädyin tekemään tyylikästä ja yksinkertaista. Hääväreistä ei ollut vinkkiä kutsussa, joten käytin turvallisia punaista, valkoista ja hopeaa.

Lahjapöydällä olikin yllättävän monta itsetehtyä korttia. Hääjuhla taitaakin olla yksi niistä juhlista, johon maltetaan ostaa tai vaihtoehtoisesti halutaan nähdä tekemisen vaiva kortin suhteen. Moni taitaakin tallettaa ne vieraskirjan tms. väliin.






Muutama sana vielä tuosta käyttämästäni "kaveri"sanasta tarkoittaessani puolisoa. Käytän joskus sanaa puheessani, koska se on mielestäni jotenkin hauska. En tiedä onko se jotain pohjanmaalaista perua(??) mutta ollessani nuori, mummani ja äitini tapasivat keskenään puhua joistain henkilöistä "joo, se on sen kaveri".. tarkoittaessaan nimenomaan puolisoa, joka ei ollut vielä aviomies-tai vaimo, tuskin kihlattukaan. Tuo sana on vain hieman hankala käyttää, sillä minä ainakin usein puhun ystävistäni ja käytän juuri kyseistä sanaa viitaten "oikeisiin" kavereihin - en puolisoon. Täten pitäisi valita kummassa yhteydessä sanaa käyttää. Päädyn nyt siihen, että jos täällä blogissani sana pilkahtelee, kyse on todennäköisesti "muka hauskasta" huumorintajustani ja puhun seurustelukumppanistani.

Kylläpä meni taas viikko nopsaa, nyt on jo sunnuntai ja huomenna taas maanantai. Huomenna vaihtuukin uusi kuukausi. Ja täten kai vuodenaikakin, jos matemaattisesti mietitään vuodenaikoja. Mulle syksy kyllä alkaa yleensä ajatuksissani silloin kun koulutkin. Syksy tuo tullessaan korttisesongeista isänpäivän ja ei siitä nyt enää mee aikaakaan jouluun... Hyvää alkavaa viikkoa ja syyskuuta! Satska

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Hiiri nelivuotiaalle

Jos tarkkoja ollaan, tämä hiirikortti valmistui jo ennen blogin alkamista, mutta julkaisen kyllä tämän, kun valmistuivat niin samoihin aikoihin ja sitä paitsi tämä hassun hauska kaveri ansaitsee omaa palstatilaa.






Olin jo myymässä tätä vekkulia leimasinta, mutta en raaskinutkaan.Tällä leimasimella ei ole yhtään korttia taidettu ikinä ennen tätä tehdäkään. Pitää nyt muutama hiiri tehdä varastoon ja jospa sen sitten olisi aika muuttaa uuteen kotiin.

tiistai 26. elokuuta 2014

Baby pyykkipojilla

Hellurei!

Kiva jos olet löytänyt tuoreeseen blogiini. Tässä nyt siis ensimmäinen korttini tänne.

Olen viimeaikoina mieltynyt kortteihin, joissa ei ole leimakuvaa. Tehdessäni kortteja, käytän lähes poikkeuksetta jonkinlaista leimausta. Yleensä kortissa on perinteinen, väritetty leimakuva. Ja voisimpa vielä väittää että 85%sesti Magnoliaa. Vaan eipä tällä kertaa. Välillä kun tekee näitä 'ei leimakuvallisia' kortteja, voi kohta tulla taas hinku väritellä kuvia. Tuo hinku ei olisi ollenkaan pahasta näihin aikoihin, kun pitäisi aloittaa joulukorttirulianssi...




Kaikessa yksinkertaisuudessaan baby on pyykkipojilla ripustettuna narulle. Kun olis ollu viisas, olisi tehnyt samalla heti tyttöversion samasta kortista. Haaveilen aina siitä, että vauvakortteja tekisi kaksi - kummallekin sukupuolelle. Ja esimerkiksi hääkortteja tekisi heti kaksi, jos toinen lähtee heti onnittelemaan, jäisi toinen varastoon. Vielä montaa kertaa en ole haaveissani onnistunut. Jotenkin on tympeää tehdä kahta samanlaista. Onko teillä muilla korttimaakareilla tapana tehdä monta samanlaista?

Satska

maanantai 25. elokuuta 2014

HIP HURRAA! Nyt tämä voi sitten oikeen oikiasti alkaa, kun sain koko nimeni pois koko maailman näkyvistä.Oli vähän hankaluuksia löytää paikkaa,mistä käyttäjänimi muutettiin.

torstai 21. elokuuta 2014

Tervetuloa uuteen blogiin!

Yippii! Tuumasta toimeen. Kauanhan tätä onkin jo mietitty, mutta nyt se on tässä. Mun blogi! Ihanaisen Tirpuusen avulla sain tämän kyhättyä kasaan. Paljon on kuitenkin vielä uudella bloggarilla opettelemista.

Blogin tarkoitus on esitellä omia tuotoksia, jakaa ja saada uusia (ja vanhoja) ideoita, ihailla ja ihmetellä tätä (mulle) uutta "maailmaa".Pääsääntöisesti keskityn korttiaskarteluun(enimmäkseen leimailutekniikoilla), mutta innostuspiikin iskiessä sisältö saattaa olla jotain iiiihan muutakin. Yritetään kuitenkin pitää tämän blogin sisältö edes suunnilleen käsillä tekemisessä. Kommentit on kai tämän tekemisen suola, joten maustakaa kiitos.  Tervetuloa!