perjantai 21. marraskuuta 2014

Joulutähtiä

Päivitystä pukkaa. Nyt kun pääsin vihdoin tähän isommalle koneelle, laitetaan vähän näitä julkaisemattomia kuvia korteista. Paljon tulee nykyään selattua nettiä vaan Ipadillä, joten päivityksiä pitää oikein vartavasten tulla tähän tekemään.

Mutta asiaan. Viime viikonloppuna paras ystäväni houkutteli luokseen joulukorttihikipajaan, kuten hän itse asian ilmaisi. ;) Minun saldoni oli viisi vajaata korttia. Keskityin enemään syömiseen ja päläpättämiseen. Ystäväni sai samassa ajassa 15 täysin lähettämisvalmista, kaunista korttia. Ei se mitään, yritin itseäni lohdutella, että hyvä tuokin. Tuskin olisi yksin kotona tullut tehtyä edes viittä vajaata. Sain koottua nyt aloitettuja kortteja yhteen ja lisäksi pari kokonaan uutta.

Kokosin tähän nyt kaikki samaa aihetta, joulutähtiä.






Iso Stampendousin joulutähti oli ensimmäistä kertaa käytössä. Tykkään leiman valtavasta koosta. Se on niin näyttävä, ettei paljon muuta saa laittaa. Kolmas on sitten tätä, tätä.. jotain tekniikkaa? Kolmelle paperille leimataan yhtäaikaa ja väliin kehyskartonki. Tästä tuli vähän sekava, mutta en silti malttanut roskikselle antaa. Viimeinen joulutähtileima niin ikään ensikäytössä, vaikka ainakin vuoden pyörinyt laatikossa. Yllätyin positiivisesti, miten kiva. Monessa blogissa olen nähnyt tekstileikkeen liukuvärjättynä, piti munkin heti kokeilla.

S

Lumi peittää kaiken alleen

Iltaa!

Eikö ookkin postiivinen otsikko?! Laitoin tähän otsikoksi saman, mikä kortin nimi on kansiossa. Huvittaa oikeen nuo omat korttien nimeämiset kansioihin ja tännekin. Eipä siinä kummemmin mietitä hyvää nimeä, läiskäistään vaan menemään semmonen, josta itte heti tietää mistä kortista on kyse. Ja kieltämättä, tästäkin nimeämisestä tunnistan heti mistä on kyse. Mutta otsikko henkii viestiä, että lunta sataa ja kaikkia sapettaa. Tai tarkemmin ajateltuna, otsikon saisi kyllä yhdistettyä Muumilaakson talven tuloonkin. Kuulen jo päässäni kertojan äänen, joka kertoo kuinka lumi peittää kaiken alleen ja Muumit kömpivät talviunille.

Koukussa kortteihin-sivuston joulumaratoonille tämäkin kortti tehty. Lähes jokaiseen kymmeneen haasteeseen mulla on idea tai jopa jo aloitettu kortti,mutta vasta kolme valmistunutta korttia. Huomenna on viimeinen päivä osallistua. Onneksi osallistumisaikaa näytti olevan puoleenyöhön, voi vaikka tämä iltavirkku vielä iltasella terästäytyä. Tässä kuitenkin yksi kuva, jossa lumi peittää kaiken alleen.


Kokeilin taas tätä samaa tyyliä kun vähän aiemmin. Valkoisella embossattu kuva tekee tästä niin herkän. On semmonen olo, että on pakko pysähtyä ja rauhoittua tarkastelemaan kuvaa. 
Laulun sanojen inspiroitumisen lisäksi piti käyttää teippiä, nauhaa tai pitsiä.

Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa,
järven aalto jäätynyt talvipakkasessa."


Satu




sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Iloa ja valoa

Jo kuusi kynttilöitä on käynyt kukkimaan, pimeitä talven öitä näin ehkä valaistaan... tällaista  kuuluu tällä kertaa joulumaratoonin viidennestä haasteesta, jossa innostutaan näistä "no onkos tullut kesä"-viisun sanoista. Kortin voi tehdä säkeiden tunnelmasta, konkreettisesti tekstistä tai siitä voi poimia jonkun jutun korttinsa aiheeksi. Tällä kertaa kortista tuli lisäksi löytyä ruutua tai raitaa. Minä en muistanut tuota kohtaa ohjeesta, mutta onneksi sitä sielä vahingossa oli!

Minä otin konkreettisesti nuo kynttilät, kun istutin Magnolian Tildan kynttilän kanssa "ommeltujen" sydänten keskelle. Reunaan klipsuttelin Magnoliamestari-Camillan sivulta bongatut kynttilät. Mestarin kynttilät olivat varmasti stansseilla tehdyt, mutta kävi se Fiskarsseillakin ihan hyvin.


Kiva löytö tuo ristipistosydänleima(yhdyssanahirviö!). Sopii hyvin käytettäväksi tämän Crossstitch heart Tildan kanssa. Aluksi harmittelin sydämen leimaamista tuohon. Tuntui että se teki kortista sekavan, mutta nyt alkaa jo silmä tottua. Ja vieläpä joskus aiemmin ostettu paperikin natsas teemaan. Ainakin kortintekijät tietävät, miten harmittaa se, kun on ollut tyytyväinen korttiin ja sitten menee lisäämään jotain peruuttamatonta ja tunnelma muuttuu täysin.


Satu


maanantai 10. marraskuuta 2014

Jingle bells, jingle bells...

Moro! (sano poro)

Nyt on taas saatu aikaan jotain, jota saa tulla tänne jakamaan teidän kanssa. Muutama ilta vierähti taas, kun en halunnut pimeässä valon kanssa takuta kuvata. Eilen otin sitten ihan asiakseni tämän suklaakortin kuvaamisen.

Koukussa kortteihin sivustolla pyörii Joulumaratooni. Nimensä mukaisesti haasteryhmä, jossa tehdään joulukortteja ihan maratoonitahdilla. Tänä vuonna aiheet maratoonille otetaan joululaulujen säkeistä. Yritän olla mahdollisimman monessa mukana, koska näin tulee kuin huomaamatta tehtyä joulukortteja eikä itse tarvitse aihetta miettiä. Nyt pitäis vaan kiristää juoksuvauhtia, ettei putoa maratoonin matkasta. Vasta kaksi korttia, seitsemästä, on valmiina. Kymmenen kertaa maratoonissa vaihtuu aihe ja niistä nyt siis seitsemän on julkistettu. Ihan mahtavaa tässä haasteessa on se, ettei aiemmat aiheet sulkeudu aiemmin, vaan kaikkiin ehtii osallistua haasteen loppuun asti.

Pätkä Kulkusista oli inspiroimassa ensimmäistä aihetta, johon minäkin sain ensimmäisen korttini.


"Kulkuset, kulkuset riemuin helkkäilee.

Talven valkohiutaleet kilvan leijailee"

Pakko oli muuten soittaa pari kertaa Jingle bells Juutuubista, jotta pääsi vähän tunnelmaan. Kaveri huokaili vieressä "ei vielä..."  Kyllä ne vuoden tauon jälkeen kuulostaa mukavilta. Kysyppä parin kuukauden päästä! ;)


Ihan huippuihana tämä Magnolian poro Jingle bell Rudolf. Poroahan on siis vain yksi, mutta tähän olen maskannut kaverukset. Olin jo viime vuonna haaveillut maskaavani nämä ja tietenkin teemaan sopii nuo kulkuset, tiu'ut, kilikellot. Tämä aihe tuli siis, kuin tilauksesta.
Omistan myös samaan aikaan lanseeratun reen. Olen haaveillut siitä, että maskaisi kuvaan lauman näitä Rudolfeja ja reen. Saa nähdä miksikä jouluksi onnistun...
 


Hitsi vieköön tuo lumihiutalestanssi. Harmittaa. En mä mennyt katsomaan, mitä innostuksissani tilasin ja sehän on tämmönen reunaan sopiva. Mä kun luulin, että se on semmonen joka leikkaa irti rivillisen lumihiutaleita. Vaatii nyt hitusen opettelua tämä, että hoksaa, mihin kaikkialle tällä on kätevintä tehdä.

Kortti on nyt lastattu Joulupukki-patukoilla. Samaa perhettä kuin Enkeli-patukat, jotka lienevät tutumpia. Tähän on pakattu 6 joulupukkia.

Olenkin pohtinut suklaakorteilla osallistumista haasteisiin. Toki ei sitä ole kukaan vielä estänytkään, ovathan nämäkin (suklaa)KORTTEJA tai (tuikku)KORTTEJA, kuten joku kannustava lukija kommentoikin aikaisemmin.


Satu

tiistai 4. marraskuuta 2014

Krakat levolle ja pensselit ojoon!

Isänpäivä lähestyy, joten tässä on nyt taas parit isänpäiväkortit väännetty iseille. Mulla on isää tasan yksi - ja tietenkin maailman paras onkin! Nämä kortit menevät kuitenkin muiden isien onnitteluun. Kuten jokunen kerta sitten täällä totesinkin, isänpäiväkortteja sais olla niin montaa kun isääkin. Olis helpompaa, jos tuntis isit, joille kortit menee, mutta koska en, niin on tehtävä monia erilaisia.

Nämä mallit on löydetty netin ihmeellisestä maailmasta, kun etsiskelin inspiraatiota kortin tekemiseen.



Viiksethän on nyt jotenkin "muotia". Printtipaidoissa, pipoissa, koruissa, kelloissa, laukuissa ja miesten kasvoilla pensseleitä. Tein töissä kuutosluokkalaisten kanssa isänpäiväkortit ja muutama heti hihkaisi että haluaa ehdottomasti tehdä viiksikortin - niinhän sitä sitten tehtiin!
Tämähän voisi olla myös kannanotto Movemberiin. Jos et tiennyt, Movember on kansainvälinen hyväntekeväisyyskampanja, jossa miehet kasvattavat itselleen viikset marraskuun ajaksi. Tarkoituksena on kerätä varoja ja lisätä tietoutta miesten sairauksista, kuten eturauhassyövästä. Hauska idea mielestäni!




Tämän kortin voisin hyvin kuvitella isälle, joka käyttää usein kravattia. Isänpäivänä kravatin voi heittää lepäämään henkarille, onhan juhlapäivä! Hyvin simppeli malli, mutta tähän ei olisi paljon muuta voinutkaan ympätä. Kätevä kortti käyttää silppuja pois.

Vielä en toivottele isänpäivää, on kutina että vielä voisi isänpäiväkortti syntyä. Kattellaan ja tsekkaallaan!

Satu



maanantai 3. marraskuuta 2014

Suut makiaks!

Suut makiaks, sanoi Pallivahan muorikin.
Viime vuonna hurahdin suklaa- ja tuikkukortteihin ja sama linja näyttäis jatkuvan. Viime vuonna ensimmäisiin suklaakortteihin sain tuhrattua niin tuhottomasti aikaa. En edes käsitä, miten niihin meni niin kauan. Tein pohjan päälle kartonkipalat, joiden päälle vielä paperit. Sekä paperit että kartongit mustetin reunoista ja koska mitatkaan eivät tulleet takaraivosta, mittailuun sai kulumaan mahdottomasti aikaa. Nyt tuntuis käyvän vähän iisimmin. Nopeuttaa kummasti tekemistä, kun olen jättänyt turhat kartongit alta pois ja kaikkia kortteja en mustetakaan, ainoastaan ne joiden tyyliin se on välttämätöntä tai ihan vaan jos sillä hetkellä tuntuu huvittavan.




 Toisessa kortissa komeilee Kraftin Kimmien Eva, joka on lumenluontihommissa. Toinen kortti on tehty käyttäen kuviopapereita.    


Olen aina käyttänyt kiinnitykseen satiininauhaa, mutta kunhan saan hankittua ohutta magneettilevyä, aion kokeilla sellaista sulkumekanismia.





Jos tätä blogia luette, tuutte varmasti vielä kuulemaan tämän joulun "pakettikorteista". Niiksi näitä voisi mun mielestä kutsua, kun mukana on pieni lahja. Suklaa tai tuikut on helppo,mutta voihan sinne muutakin keksiä. Karkkejakin on niin monenlaisia. Näissä on käytetty noita pieniä suklaalevyjä, mutta juuri työn alla on kortti, johon mahtuu 6 enkeli-, tonttu- tai joulupukkipatukkaa. Oli tarkoitus se tehdä tässä illalla loppuun, mutta kun heräsin päikkäreiltä(voiko niitä enää siksi kutsua tähän aikaan illasta?! ;) ) kymmentä vaille kahdeksan, niin meni vähän pasmat sekaisin.

Mulle nämäkin ovat kortteja ja olenkin ajatellut osallistuvani haasteisiin, jos vaan saa muuten aiheen sovitettua näihin. En kuitenkaan tiedä, miten haasteissa suhtaudutaan näihin, ovatko nämä sitten kortteja??

Tuo aiheen ja kuvan sovittaminen on kyllä vähän haasteellista näihin pitkulaisen mallisiin kortteihin. Moni leimakuva ei ole pitkulainen, joten kuva on hankala saada sovitettua tai sitten ei saa paljon mitään muuta mahdutettua.

Suklaakortti-inspiraatioita tarjoaa Satska

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Remppaiskä

Hyvää pyhäinpäivän myöhäisiltaa!

Oikeastaan nyt on jo sunnuntai, kun laitan tämän tekstiä tulemaan. Oonhan sitä vasta viikon yrittänytkin. Monena arki-iltana oon nukahtanu sohvalle ennenkö oon saanu tekstiä aikaiseksi.
Tein tätä isäinpäivän korttia jo reilu viikko sitten. Tirpuunen taas lainas aarteitansa. Tämä veikeä remppaiskä on Art Impressionin.






 Huvittaa oikeen tuo iskän ilme... taitaa olla pikkusen hermo kiriällä.

Viime viikolla sain muuten parit suklaakortit aikaiseksi, kun sain lisää materiaalia. Pitää esitellä niitä kortteja teille vaikka huomenna.

Tuli tosiaan noista suklaakorteista mieleeni kun sain kaverin houkuteltua viime viikonloppuna extemporereissulle Seinäjoelle(=Paperinauhaan). Taitopuoti Paperinauha on mun "kotiaskartelukauppa", lähin kivijalkamyymälä.Tainnoh, on lähempänä pieni Sinelli, mutta se ei tarjoa mun harrastukseen yhtä paljon. Paperinauha on ehdottomasti kyllä paraskin käyttämistäni myymälöistä. Kaveri tietää jo että jos lähdetään Seinäjoelle päin kaupan aukioloaikoina, niin se on siellä kohde numero 1. Kaikkialle muualle mennään jos kerjetään ja jaksetaan. Tuo Paperinauha on kyllä paratiisi! Muistan aikoinani kun olin lähdössä sinne ensimmäisiä kertoja mua varoiteltiin että "siellä menee sitten kauan!" Ja niin on aina mennytkin. Siellä ajantaju katoaa täysin! Kaveri on jo oppinut - sillä oli nytkin Ipadi mukana autossa. Vähän lähdin hakemaan täydennystä kartonkivarastoihin, mutta vanhanaikaisestihan siinä kävi. Kahdenkymmenenviiden minuutin(olin tällä kertaa nopea!) haahuilun jälkeen olin kassalla varoittelemassa myyjätärtä siitä, ettei tililläni välttämättä ole tarpeeksi katetta. Vakuuttelin kyllä, että toinenkin kortti löytyy. Mikäli korttikone olisi juljennut sanoa mulle niin rumat sanat, en tietenkään olisi hylännyt vaivalla valitsemiani(vai karsimia?) ostoksia takaisin hyllyille, vaan siinä vaiheessa olisi käännytty kaverin ja mun yhteisen reissutilikortin puoleen. Vähän kertoo tuo edellinen mun suhteesta tähän harrastukseen... Ei mutta, olis kiva joskus seurata ulkopuolisin silmin sitä mun haahuilua siellä kaupassa. Suu auki vahtaan kaikkea ja hypin hyllyltä hyllylle kun muistan jonkun asian, mitä pitikään oikeasti kattella. Kerään hurmoksessa tavaroita koriin ja aloitan uuden kierroksen alusta palauttaen jotain vähemmän tärkeää paikoilleen, koska taas löytyi jotain vielä ihanampaa. Hairahdun usein katselemaan jotain uutuutta ja lopulta kotona huomaan että puolet siitä, mitä piti välttämättä ostaa, on jäänyt kauppaan. Jos heillä olisi, olisin ehdottomasti gold jäsen. Olen usein kiittännyt onneani, siitä että mulla on sinne kuitenkin sen verran matkaa ettei arkena tuu noin vaan lähdettyä eikä viikonloppuna tai edes joka kuukausi, fiu! Vähän peljättää kun niiden leimakortti vaihtui semmoseen "oikeaan", että ei kai sieltä koskaan vaan näe kuinka paljon sinne on hussannut... Paperinauhalla on hyvä valikoima ja myyjät! Myyjät ovat asiantuntevia ja palvelevat mielellään. Kyllä mä oon monesti kysellyt siellä niin tyhmiä ja ylipäätään niin paljon, että on aivan hävettänyt.

Tämä teksti ei ole tehty yhteistyössä Paperinauhan kanssa, tulipahan vaan mieleeni kertoa suhteestani tuohon suosikkiaskartelukauppaan.

Satu