tiistai 3. maaliskuuta 2015

Ei mikään glamournarri ollenkaan!

Moi moi!

Edellisessä P*skarteluhaasteessa haastettiin tekemään kortin tausta musteilla, vedellä ja leimauspalikalla.  Siitä se ajatus sitten lähti...
Magnolian narri, Jester Tilda on pyörinyt pöydällä ja siitä on ollut ajatus tehdä joku kiva, värikäs lastenkortti. Mietiskelin, että narrin taustalle olis kiva tehdä salmiakkikuvioinen tausta.

Ajattelin että teippaan palikkaan salmiakkikuvion muotoisen kuvion, jota sitten musteilla painelen ja kostuttelen, äh, eihän siitä mitään tullut.Tein ezmountista salmiakkikuvion muotoisen palan, jota käytin leimana. Käytin musteita ja vettä. Lopputulos taaskaan ei ollut ihan niin glamouria, kun päässäni sen kuvittelin...



Jos ei ollut glamouria taustapaperi, niin ei ollut kuvan värittäminenkään. Pian aloittamisen jälkeen huomasin, että paperi ei ole nyt tuttua turvallista Illustrationia, joka tuntuu olevan ainut, jolla onnistun musteiden kanssa. En tiedä, mikä tyhmä ihme jääräpäisyys sai mut jatkamaan sillä surkealla paperilla. Sinnikkäästi sain kuvan väritettyä, mutta kyllä oli pinna tiukalla! Näin on käynyt ennenkin kun paperi on ollut väärää. Illustrationin kanssa tiedän tasan, miten mikäkin väri leviää.Eipä ollut narri muutenkaan helpoimmasta päästä väritettäviä.

Jännä asia on näissä leimakuvissa se, että jotkut kuvat ovat paljon helpompia ja toiset vastaavasti paljon vaikeampia värittää kun toiset. Ja näin jopa saman leimasinvalmistajan sisällä. Toiset puhuvat "etteivät osaa värittää esim.Magnolioita". Tiedän tunteen. Minä en esimerkiksi osaa värittää PB(Penny Blackin) siilejä. Tai "osaa ja osaa", jos osaa jotain värittää, osaa jotain toistakin, sanon minä! Mutta kun on tietynlaisia kuvia oppinut värittämään, toisenlaisiin kuviin on vaikea siirtyä. Ehkä se onkin vain hyvän itsetunnon puute, joka itseä vaivaa uudenlaisen värityskuvan aloittamishetkellä. Sitä kun luulee ettei osaa jotain, niin paljon se siihen tekemiseenkin vaikuttaa.




Noh, oliko se se itsetunnon puute vai mikä, en tiedä. Koville otti, mutta tahdonvoimalla siitä syntyi kuin syntyikin kortti - ei toki semmoinen kun sielä päässä oleva.

7 kommenttia:

  1. Tuo väritys on kuule niin hieno, että jäin taas kerran sitä toljottelemaan. Varsinkin tuo kaulus ja housut näyttää ihan sametilta! Niin että hyvä, kun et antanut periksi. Ja ezmountin käyttö leimasimena oli oikea neronleimaus, ja jälkikin erittäin hyvä näköistä. Ihana kortti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En pysty yhtymään ajatuksiisi, mutta onhan se aivan mahtavaa kuulla, jos joku voi mun kompastuskivestä nauttia! Kiitos! :)

      Poista
  2. Rakastan tätä korttia, niin värikäs, niin kaunis, ja kaiken keskipiste: sininen tausta! :D tästä tulee niin onniloiseksi! :D:D:D Kiitos sinä sarveton ihminen joka teit tämän tulostimen! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että kortti tuottaa sinulle Poro onniloisuutta! =)

      Poista
  3. Tuota äskeistä ei kuulemma ole tarkoituskaan ymmärtää... =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllättävän paljon siinä oli mun mielestä perää! ;D

      Poista
  4. Tottakai! Poro ei ole koskaan väärässä! :D Paitsi joskus lauantai-iltoina saunan jälkeen kun on tullut juotua liikaa jäkäläkeittoa... eikä sekään tapahdu kuin korkeintaan kerran kuussa :) En nimittäin käy saunassa kuin kerran kuussa... suihkussa vielä harvemmin :)

    VastaaPoista