Iltaa!
Eilen pääsimme viettämään tuon kaverini(=lue:puolison) serkun ja hänen puolisonsa hääjuhlaa. Kutsun perusteella yritin miettiä, minkälaista korttia heille voisi tehdä. Valinta ei ollut vaikea, sillä kutsu oli yksinkertaisen tyylikäs. Pitsiä, satiininauhaa ja helmiäispohja. Minäkin päädyin tekemään tyylikästä ja yksinkertaista. Hääväreistä ei ollut vinkkiä kutsussa, joten käytin turvallisia punaista, valkoista ja hopeaa.
Lahjapöydällä olikin yllättävän monta itsetehtyä korttia. Hääjuhla taitaakin olla yksi niistä juhlista, johon maltetaan ostaa tai vaihtoehtoisesti halutaan nähdä tekemisen vaiva kortin suhteen. Moni taitaakin tallettaa ne vieraskirjan tms. väliin.
Muutama sana vielä tuosta käyttämästäni "kaveri"sanasta tarkoittaessani puolisoa. Käytän joskus sanaa puheessani, koska se on mielestäni jotenkin hauska. En tiedä onko se jotain pohjanmaalaista perua(??) mutta ollessani nuori, mummani ja äitini tapasivat keskenään puhua joistain henkilöistä "joo, se on sen kaveri".. tarkoittaessaan nimenomaan puolisoa, joka ei ollut vielä aviomies-tai vaimo, tuskin kihlattukaan. Tuo sana on vain hieman hankala käyttää, sillä minä ainakin usein puhun ystävistäni ja käytän juuri kyseistä sanaa viitaten "oikeisiin" kavereihin - en puolisoon. Täten pitäisi valita kummassa yhteydessä sanaa käyttää. Päädyn nyt siihen, että jos täällä blogissani sana pilkahtelee, kyse on todennäköisesti "muka hauskasta" huumorintajustani ja puhun seurustelukumppanistani.
Kylläpä meni taas viikko nopsaa, nyt on jo sunnuntai ja huomenna taas maanantai. Huomenna vaihtuukin uusi kuukausi. Ja täten kai vuodenaikakin, jos matemaattisesti mietitään vuodenaikoja. Mulle syksy kyllä alkaa yleensä ajatuksissani silloin kun koulutkin. Syksy tuo tullessaan korttisesongeista isänpäivän ja ei siitä nyt enää mee aikaakaan jouluun... Hyvää alkavaa viikkoa ja syyskuuta! Satska
Tyylikäs on kyllä hyvä sana tälle ihanuudelle. Tosi toimiva pari tuo kiiltävän sileä hopeakartonki ja röpeliäinen kohokuvioitu valkoinen. Ylellistä!
VastaaPoistaKaveri-sanan käytöstä sen verran, että se kuulostaa ihan hellyttelynimeltä. Tietenkin pohojalaasittain, eli ei lähelläkään mitään imelää. Vaikea kuvitella täällä jonkun isännän suuhus sanaa kulta tai armas, mutta kaveri ajaa ihan saman asian. =)