Kevättää, kevättää!

Niin tekijää, kuin korttiakin!

Heippa hei! Korttirintamalla on ollut hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Kun ei huvita, niin ei huvita. Huvitti tai ei, pyynnöt on toteutettava. Kaverin mumma on innostunut muutaman kerran pyytämään multa kortteja, joita lähettää toisille mummokavereilleen. Ja minä kun olin uskonut kuin kiveen, erään toisen vanhemman ihmisen sanoja siitä, miten "ei monet vanhemmat ihmiset arvosta itsetehtyjä kortteja". En tiedä sitten, onko kyse velvollisuudentunnosta, keinosta saada pojanpojan morsian käymään silloin tällöin vai ihan puhtaasti vaan mummelista, joka arvostaakin itsetehtyjä kortteja. Oli miten oli, mutta kun toive on esitetty ilmoille, minähän kuuliaisesti teen - huvitti tai ei. Itse uskottelen itselleni sinisilmäisesti, että ihanaa kun joku oikeasti arvostaa ja pyytää tekemään kortin. Kyllähän se tilaus kivalta tuntuu, siihen pystynee moni ruudun toisella puolella käsitöitä tekevä yhtyä...

Vaikka pyynnöstä sydän lämpöisenä kuinka olikin, en päässyt korttiin käsiksi taaskaan vasta, kun oli kuuluisa viimetippa. Koko kansakunnan yllätykseksi(tai sitten ihan vaan mun itseni...) tekeminen olikin mielekästä. Väkisin tuonne luolaani askarteluhuoneeseeni kun itseni sain raahattua, meni aika kuin siivillä - aivan kun vanhoina, hyvinä himoaskarteluaikoina. Olen niin kovasti kevätmyönteinen ihminen, että tekisi mieli syyttää kevättä tästä hämmästyttävästä innostuspyrskähdyksestä, mutta hieman varauksella hehkutan iki-ihanaa aurinkomolluskaa ja yli-ihanaa vuodenaikaa, koska olen kuullut, että joitain se voi ärsyttää(?!). No kantani keväästä ja epäilykseni innostuksen syyksi taisi tulla tarpeeksi ilmi. ;)

Kevät pääsi korttiinkin! Pyysin pientä tuuppausta ideatyhjään päähäni kortin aiheesta Tirpuuselta. Tirpuunen ehdotti 70v+70v kortin aiheeksi aiemmin kimppatilauksesta tullutta Stampin' upin ai-van mah-ta-vaa Sheltering tree-puusettiä. Lääh! Kovasti tahtoisin itsekin setin, mutta ilmoitin jo Tirpuuselle olevani vapaaehtoinen setin vakiolainaaja. Setissä on erikseen puunrunko, lehdet puuhun, heiniä, irtokukkia, polkupyörä, harava jne. joista kasataan oma kokonaisuus. Kuinkas muutenkaan, kuin keväistä näin kevääseen!

 

Muutamasta muusta vaihtoehdosta mumma valitsi tämän, joten tähän liimattiin vielä vasempaan yläkulmaan stanssatut, keltaiset numerot 140. Keltainen yhdistyi kivasti leskenlehtiin. Aikomukseni oli sipaista vähän sinistä taivaalle ja vihreää nurmelle, mutta chalkseja ei löytynyt niin mistään! Tämä on nyt sitten tällainen simppeli malli. Ei taida kuvasta näkyä, mutta viimeisessä kerroksessa puun lehtiä on väritöntä, kimalle-embossausjauhetta.

Pari muutakin puukokeilua tuli tehtyä samalla setillä. Yllättävän hankalaa on saada silmää miellyttävä leimauskokonaisuus. No treenaillaan! Tirpuuselle iso kiitos välinelainoista taas!

Turhan hiljaista on blogin siellä päässä. Jos lueskelet blogia, olis kiva jos jättäisit puumerkin kommenttiboxiin. Enkä nyt sitten puhu mistään kortinylistyspuheista. Sitä ei tarvitse tehdä - välttämättä ;). Ei vaan, mua ilahduttais ihan kaikki olemassaoloilmoitukset, ihan vaikka tyyliin "Kävin täällä, luin tekstin." Toivottavasti blogi ja lukijatkin heräis KEVÄÄÄN myötä. Trallalaaa!

Hyvää alkavaa kevättä!
Satska

Ainiin, vaihdan fonttia, tuo on rasittavaa! Toivottavasti ei vaikuta lueskeluintoon - muuta kuin positiivisesti.

Ei mikään glamournarri ollenkaan!

Moi moi!

Edellisessä P*skarteluhaasteessa haastettiin tekemään kortin tausta musteilla, vedellä ja leimauspalikalla.  Siitä se ajatus sitten lähti...
Magnolian narri, Jester Tilda on pyörinyt pöydällä ja siitä on ollut ajatus tehdä joku kiva, värikäs lastenkortti. Mietiskelin, että narrin taustalle olis kiva tehdä salmiakkikuvioinen tausta.

Ajattelin että teippaan palikkaan salmiakkikuvion muotoisen kuvion, jota sitten musteilla painelen ja kostuttelen, äh, eihän siitä mitään tullut.Tein ezmountista salmiakkikuvion muotoisen palan, jota käytin leimana. Käytin musteita ja vettä. Lopputulos taaskaan ei ollut ihan niin glamouria, kun päässäni sen kuvittelin...

Jos ei ollut glamouria taustapaperi, niin ei ollut kuvan värittäminenkään. Pian aloittamisen jälkeen huomasin, että paperi ei ole nyt tuttua turvallista Illustrationia, joka tuntuu olevan ainut, jolla onnistun musteiden kanssa. En tiedä, mikä tyhmä ihme jääräpäisyys sai mut jatkamaan sillä surkealla paperilla. Sinnikkäästi sain kuvan väritettyä, mutta kyllä oli pinna tiukalla! Näin on käynyt ennenkin kun paperi on ollut väärää. Illustrationin kanssa tiedän tasan, miten mikäkin väri leviää.Eipä ollut narri muutenkaan helpoimmasta päästä väritettäviä.

Jännä asia on näissä leimakuvissa se, että jotkut kuvat ovat paljon helpompia ja toiset vastaavasti paljon vaikeampia värittää kun toiset. Ja näin jopa saman leimasinvalmistajan sisällä. Toiset puhuvat "etteivät osaa värittää esim.Magnolioita". Tiedän tunteen. Minä en esimerkiksi osaa värittää PB(Penny Blackin) siilejä. Tai "osaa ja osaa", jos osaa jotain värittää, osaa jotain toistakin, sanon minä! Mutta kun on tietynlaisia kuvia oppinut värittämään, toisenlaisiin kuviin on vaikea siirtyä. Ehkä se onkin vain hyvän itsetunnon puute, joka itseä vaivaa uudenlaisen värityskuvan aloittamishetkellä. Sitä kun luulee ettei osaa jotain, niin paljon se siihen tekemiseenkin vaikuttaa.

Noh, oliko se se itsetunnon puute vai mikä, en tiedä. Koville otti, mutta tahdonvoimalla siitä syntyi kuin syntyikin kortti - ei toki semmoinen kun sielä päässä oleva.

Vesihiihtoloman tuotoksia

Päivää!

Hiihtolomat on nyt täällä meillä päin lusittu, mutta mulla on vielä kaksi ylimääräistä päivää loman päälle. Tämä on sopiva, kevyt lasku töihin, kun tulee vajaa viikko. Ihan loman loppumetreillä heräsin siihen, että on PAKKO saada aikaan edes pari korttia. Eilen vietinkin vähän aikaa askarteluhuoneessani. Tuloksena yksi kortti! Olin silti ihan tyytyväinen, nimittäin sain samalla vähän siivottua huonetta. En tajua, miten se on päässyt tuohon kuntoon. Varasto kuvaa paremminkin tuon huoneen tämänhetkistä tilaa. Jos vaan sais sen siedettävään kuntoon, voisi kuvata teille tuon iki-ihanan pajani. Sielä jossain romun alla nimittäin on ihana paikka.

Sain idean, että teen kortteja materiaaleista, joita on jäänyt pöydälle lojumaan. Pari XO-paperia huusivat hääkorttia ja koska niitä ei ole varastossa liikaa näin kesän kynnyksellä, joten kaasua koneeseen.

LOTV:n leimasin ja papereista ei taaskaan hajua. Hopealla embossattu tekstileike ja tarratimantteja siellä täällä. Morsmaikun puvussa on vähän hentoa vaaleanpunaista, mutta huonosti näkyy.

Kyllä sitä voikaan ihminen olla iloinen yhdestä valmiista kortista! Niin huonosti on tämän vuoden puolella kortteja valmistunut. Tavoitteeni oli tehdä yksi kortti joka viikko, joten tällä viikolla pitäisi olla 10 korttia valmiina. Virallisten tarkistusten mukaan niitä on tehty..... tattadaa 9! Ei kaukana. En olisi uskonut, että noinkaan montaa on tullut tehtyä, mutta siinähän oli niitä Purple onion- kokeiluja.

Säät eivät innostaneet lomalla ulkoilemaankaan. Nollan pinnassa lämpötila ja harmaita päiviä. Tuollainen sää tavallisesti houkuttelee korttimaakarit pöytiensä eteen, mutta ähkyä on havaittavissa. Ideoita on pää ja Pinterest pullollaan, mutta valmista ei tahdo tulla millään. Toivon mukaan inspis nousee mullasta, kuin krookus kevään tullen.

Satu

Syrämmellistä

Hyvää ystävänpäivää, huutaa naapurin mummo. Tämä Tuure Kilpeläisen rallatus mulla soi päässä, kun teen näitä sydänkortteja. Ikuisen pinkloverin lempikorttisesonki on käsillä, kun saa joka paikkaan luvan kanssa ahtaa pinkkiä ja vaaleanpunaista. Helposti käy myös niin, että näihin kortteihin alkaa tunkea sydämiä. Eli "virallisen" kaavan mukaan mentiin, rajoja ei rikottu.

Kuva on vähä typerä, kun taustakin on valkoinen. Ihan kiva, vaikka itte sanonkin. Silmä alkaa tottua, aluksi "katsoin tätä vähän kieroon". Valkoisella pohjalla sydämiä. Osa kaksiosaisesta sivusta on leikattu pois ja isoimmalle sydämelle aukko.Simppeliä! LOVE and peace.

Kumipallona Paskikseen

P*skarteluhaasteessa ovat olleet ilmapallot aiheena kuluneella viikolla. Monesti olen suunnitellut ilmapallojen tekemistä kirkkaan värisistä kuviopapereista, mutta suunnitelmaksi on vaan aina jäänyt. Nyt minut hommiin haastoi Paskis, johon osallistuminen on niin ikään ollut monesti suunnitelmissa, mutta aina on tullut määräaika umpeen ennenkö olen saanut mitään aikaan. Tällä kertaa sain kun sainkin kortin aikaan.

 

Ihan sellaista tulosta en saanut aikaan, mitä päässäni olin kuvitellut. Sen verran kivaa tämä silppujen pilppominen oli, että aion tehdä useampiakin kokeiluja tällä palloteemalla. Voi mitähän taideteoksia sais aikaan, jos sais tuotettua sellaista, mitä itsellä on päässään...in my dreams. Olis kiva kun sais omat päävisiot teille esille tänne!

Seuraava haaste olis kuvan saaminen Paskiksen sivuille, saa nähdä kuinka käy! 

Kuulemisiin!

Golfgreeni

Hip hei!

Multa pyydettiin korttia golfarille. Magnolia taas pelasti tilanteen. Tein hyvin vähäelementtisen(voiko sanoa näin?) kortin. Tarkoitus oli tehdä toinen vähä rempseämpi, jotta tilaaja olisi saanut valita, mutten sitten ehtinytkään.

Velloumilla teksti ja tekstileikenumba. Pelkäsin, että väri olisi liian räikeä, mutta tilaaja heti oivalsi yhdistää värin greeniin. Niin just! Niinhän se olikin tarkoitettu ;) Pitää kokeilla tehdä vielä toinenkin, nyt kun Golf flag-leima on korkattu ja pyörii vielä pöydän kulmalla. Pitihän se hankkia itsellekin, kun mulla on ollut näitä vaihtokaupasta tulleena aikaisemmin.

Satu

14 vee Poro!

Aivan aluuksi julkinen syntymäpäiväonnittelu blogini uskolliselle kommentoijalle Porolle! Poro täytti toissapäivänä tiistaina kokonaiset 14 vuotta! Kolme eläköön-huutoa Porolle: eläköön, eläköön, eläköön! Paljon onnea vielä näin blogin välityksellä! Kyllä tuo ikä olikin mukavaa aikaa, nauti siitä!
Poro on todellinen bluelover, kaikki käy kunhan vain on sinistä.

Kun tein Porolle korttia, kaivoin vaan laatikoista kaiken mahdollisen sinisen. Luotin siihen, että sillä ei mennä mettään. Luonnollisesti kortista tuli löytyä myös nimimerkin mukaan poro.

 

Magnolian poro on värjätty Prismoilla craftille. Vaikka itse sanonkin, tuohon poron rusetin sävyyn ihastuin vaikken henk.kohtaisesti oikein olekaan sinisen ystävä. Tuo erehdyttävästi mieleen erään sinisen suklaalevyn, slurps! 

Papereista mä olen niin kovin, kovin huono sanomaan mitään. Käytän paljon yksittäisiä 12*12 tuuman kokoisia skräppipaperiarkkeja ja sen "nimilapun" leikkaan usein ensimmäisenä pois. Teipit ja klemmaritähti on Ikeaa. 

Olen monessa blogissa ihastellut tämän kortin tyylistä asettelua, jossa käytetään teippejä, suikaleita ja suunnilleen kaikkea mahdollista pientä sälää! Voisi helposti luulla, että tämä olis tuosta noin vaan tekaistu, mutta ainakin mä jouduin miettimään miten minkäkin palan, strassin, leimakuvan ym. asettelisin. En sitten tiedä, jos näitä tekis enemmänkin, sujuisko paremmin. Taidan ruveta näitä vähän reenaamaan. Kiva, jos näihin sais käytettyä kaikkea pikkutilbehööriä, jota en osaa asetella sellaisiin malleihin, jossa on kuva keskellä.

Tähän poroon, näihin tunnelmiin. Onnea vielä Poro!

Satu