maanantai 10. marraskuuta 2014

Jingle bells, jingle bells...

Moro! (sano poro)

Nyt on taas saatu aikaan jotain, jota saa tulla tänne jakamaan teidän kanssa. Muutama ilta vierähti taas, kun en halunnut pimeässä valon kanssa takuta kuvata. Eilen otin sitten ihan asiakseni tämän suklaakortin kuvaamisen.

Koukussa kortteihin sivustolla pyörii Joulumaratooni. Nimensä mukaisesti haasteryhmä, jossa tehdään joulukortteja ihan maratoonitahdilla. Tänä vuonna aiheet maratoonille otetaan joululaulujen säkeistä. Yritän olla mahdollisimman monessa mukana, koska näin tulee kuin huomaamatta tehtyä joulukortteja eikä itse tarvitse aihetta miettiä. Nyt pitäis vaan kiristää juoksuvauhtia, ettei putoa maratoonin matkasta. Vasta kaksi korttia, seitsemästä, on valmiina. Kymmenen kertaa maratoonissa vaihtuu aihe ja niistä nyt siis seitsemän on julkistettu. Ihan mahtavaa tässä haasteessa on se, ettei aiemmat aiheet sulkeudu aiemmin, vaan kaikkiin ehtii osallistua haasteen loppuun asti.

Pätkä Kulkusista oli inspiroimassa ensimmäistä aihetta, johon minäkin sain ensimmäisen korttini.


"Kulkuset, kulkuset riemuin helkkäilee.

Talven valkohiutaleet kilvan leijailee"

Pakko oli muuten soittaa pari kertaa Jingle bells Juutuubista, jotta pääsi vähän tunnelmaan. Kaveri huokaili vieressä "ei vielä..."  Kyllä ne vuoden tauon jälkeen kuulostaa mukavilta. Kysyppä parin kuukauden päästä! ;)


Ihan huippuihana tämä Magnolian poro Jingle bell Rudolf. Poroahan on siis vain yksi, mutta tähän olen maskannut kaverukset. Olin jo viime vuonna haaveillut maskaavani nämä ja tietenkin teemaan sopii nuo kulkuset, tiu'ut, kilikellot. Tämä aihe tuli siis, kuin tilauksesta.
Omistan myös samaan aikaan lanseeratun reen. Olen haaveillut siitä, että maskaisi kuvaan lauman näitä Rudolfeja ja reen. Saa nähdä miksikä jouluksi onnistun...
 


Hitsi vieköön tuo lumihiutalestanssi. Harmittaa. En mä mennyt katsomaan, mitä innostuksissani tilasin ja sehän on tämmönen reunaan sopiva. Mä kun luulin, että se on semmonen joka leikkaa irti rivillisen lumihiutaleita. Vaatii nyt hitusen opettelua tämä, että hoksaa, mihin kaikkialle tällä on kätevintä tehdä.

Kortti on nyt lastattu Joulupukki-patukoilla. Samaa perhettä kuin Enkeli-patukat, jotka lienevät tutumpia. Tähän on pakattu 6 joulupukkia.

Olenkin pohtinut suklaakorteilla osallistumista haasteisiin. Toki ei sitä ole kukaan vielä estänytkään, ovathan nämäkin (suklaa)KORTTEJA tai (tuikku)KORTTEJA, kuten joku kannustava lukija kommentoikin aikaisemmin.


Satu

6 kommenttia:

  1. Tykkään tuosta porokortista tosi paljon. Aivan mahtava väritys ja toki kuvakin on ihana. Tykkään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos mieltä lämmittävästä kommentista! :)

      Poista
  2. Tämä(kin) on kyllä tosi hieno oivallus sulta. Ihana poropari ja tosiaan erinomaisesti väritetty. Sitäpaitsi koko kortin väritys on raikas ja ah niin jouluinen. Onnea maratooniin! Mulla meinaa ottaa hietaan, vaikka vasta kaksi korttia on tehtynä. Jospa se tästä vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos! Ei mullakaan ole vasta kun kaksi kokonaista valmiina, onneksi maratoonin loppuun on vielä vähän aikaa. :)

      Poista
  3. Hienot on porot! Taidat ollakkin maskaamisen mestari, on nimittäin vähä hyvin onnistunut! Helppoa se ei ole... Jouluinen kortti, ihana. Kaveri sielä kotsas saa ny varmaan vähän tottua jo joululauluihin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se maskaaminen ihan pala kakkua oo. Monesti menee monta paperia pieleen ennenkö onnistuu. Sanoin terkut kaverille, että nyt on vaan syytä totutella joululauluihin...

      Poista